Vanhustyössä vapaaehtoiset eivät voi korvata ammattilaisia

Tuolijumppaa, kävelylle viemistä ja lehden lukua. Tällaista saattoi olla vanhusten kotihoidon palvelu vielä 20 vuotta sitten.

– Enää sellaista ei voi tehdä, koska asiakkaat ovat niin monisairaita, ettei aika riitä. Lyhyt kotikäyntiaika menee perushoitotyöhön, sanoo pitkän uran vanhusten kotihoidossa tehnyt ammattilainen Tanja Heikurinen.

Ihmiset elävät nykyään pidempään, joten vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia. Koska hoitajien työ menee pitkälti perushoitoon, vastaavat virkistystoiminnasta yhä enemmän vapaaehtoiset.

– Ennen korona-aikaa kävin viikoittain lukemassa vanhuksille hoivakodissa sekä laulamassa ja soittamassa Herttoniemen sairaalan vuodeosastolla, kertoo vapaaehtoistyötä paljon eri elämänvaiheissa tehnyt Elina Haarma.

Taloustutkimuksen vuonna 2018 tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 42 prosenttia suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä. Se on iso luku, jonka rahallinen arvo on jopa kolme miljardia euroa.

Korona-aika kuitenkin verotti vapaaehtoistyötä. Vaikka moni on jälleen palannut vapaaehtoistyön pariin, Heikurisen mukaan ei yhtä sankoin joukoin kuin aiemmin.

– Korona-aikana vapaaehtoisten ja omaisten vierailurajoitukset laitoksissa johtivat siihen, että monen vanhuksen kunto romahti. Tähän vaikutti varmasti myös se, että hoitajilla oli maskit ja vanhukset joutuivat jäämään omiin huoneisiinsa, eikä yleisissä tiloissa saanut liikkua entiseen malliin.

Omaishoitajien työtaakka kasvamassa

Kun terveydenhoito on kriisissä ja hoitajista on pulaa, valuuko osa ammattilaisille kuuluvasta työstä vapaaehtoisten harteille? Tai voisivatko vapaaehtoiset jopa paikata hoitajapulaa tekemällä ammattilaisille kuuluvia tehtäviä?

Tanja Heikurisen mielestä ehdottomasti ei.

– Vapaaehtoiset eivät voi korvata ammattilaisia. Heillä ei ole koulutusta esimerkiksi lääkkeiden antamiseen tai haavojen hoitoon. Virkistystoimintaa he toki voivat tehdä, mutta on valitettavaa, että se ei enää samassa määrin kuulu ammattilaisten tontille.

Heikurisen mukaan myös laitoshoitoon pääsyn kriteerit ovat tiukentuneet niin paljon, että kotona asuvat ovat yhä huonokuntoisempia. Näin vanhukset ovat hoivakoteihin siirtyessään jo siinä kunnossa, että hoitajien resurssit menevät sielläkin pääosin perushoivaan.

Lisäksi hoidonsaannin kriteerit ovat tiukentuneet eli esimerkiksi ulkoilutukseen tai pesuapuun ei yhtä helposti enää myönnetä tukea. Aikaisemmin ajateltiin, että koska ihminen on vanha, hän totta kai tarvitsee apua. Tänä päivänä täytyy olla todella huonokuntoinen sitä saadakseen.

– Ennen esimerkiksi ruoan lämmittäminen, asiakkaan pesu tai jopa tuolijumppa oli mahdollista. Nykyään kaikesta pitää tehdä arvio: onko asiakas niin huonokuntoinen, että hän todella tarvitsee vaikkapa pesuapua, Heikurinen selventää.

Myös Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n toiminnanjohtaja Virpi Dufva on sitä mieltä, etteivät vapaaehtoiset voi paikata ammattilaisten työtä. Hän kuitenkin muistuttaa, miten omaishoitajien työtaakka on hoitajapulan vuoksi voinut kasvaa varsinkin, jos kotona hoidettava läheinen on yhä huonokuntoisempi.  

– Omaishoitoa ei voi kuitenkaan samalla tavalla kutsua vapaaehtoistyöksi, vaikka se toki pyyteetöntä apua olisikin.

Vapaaehtoistyöstä hyvä mieli

Vaikka vapaaehtoiset eivät voi korvata ammattilaisia, heitä kuitenkin tarvitaan. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö on Virpi Dufvan mukaan win win -tilanne, sillä vapaaehtoistyö lisää tutkitusti myös tekijöiden hyvinvointia ja onnellisuutta.

– Lisäksi se vähentää yksinäisyyden tunnetta ja antaa mahdollisuuksia vaikuttaa ja oppia.

Myös Elina Haarmalle vapaaehtoistyö toi hyvän mielen.

– Koin kuitenkin tärkeäksi sen, että tein sellaisia asioita, joista muutenkin nautin eli luen hyvää kirjallisuutta tai soitan pianoa ja laulan. Tällöin vapaaehtoistyötä jaksaa tehdä pitkäkestoisemmin, hän kertoo.