Vallankäytön arvopohja näkyväksi

Jos et ole varma mitä tehdä, ole aina heikomman puolella. Rafael Paasion lause on toiminut eduskunnan varapuhemiehen Antti Rinteen koko uran kantavana ohjenuorana.

Rinne kertoi toimintansa taustalla olevasta arvopohjasta TSL:n järjestämällä aatteenpuolustuskurssilla joulukuussa 2020. Palkansaajademarien tilaamalle kurssille osallistui yhdeksän eri luottamustehtävissä toimivaa ay-aktiivia.

– Pääluottamusmiehinä, työsuojeluvaltuutettuina ja muissa keskeisissä tehtävissä toimivilla ihmisillä on usein hyvät tiedot ajankohtaisista edunvalvonta-asioista, mutta päätösten pohjalla olevia arvoja ja ideologioita ei ole hirveästi pohdittu. Se tekee työskentelystä hankalampaa, sillä punainen lanka puuttuu, kurssin vetäjä, TSL:n yhteiskunnallisen koulutuksen suunnittelija Ari Näätsaari kuvailee koulutustarvetta.

Neljästä viiden päivän jaksosta koostuneen kurssin tavoitteena oli paitsi kirkastaa osallistujille minkälaisten arvojen ja ihmiskäsityksen pohjalta he toimivat, myös antaa heille rohkeutta puolustaa ideologiaansa työpaikalla. Tänä vuonna vuorossa oli jo kolmas vuosikurssi.

EU:ssa vaikuttaminen haastavaa

Aatteenpuolustuskurssin viimeisen viikon teemana oli valta. Aiheesta keskusteli Antti Rinteen lisäksi myös europarlamentaarikko Eero Heinäluoma, jonka mukaan aatteet ja ideologiat näkyvät Euroopan parlamentissa paljon selkeämmin kuin Suomen eduskunnassa. Samalla vallankäyttö ei EU:n ytimessä ole aina läpinäkyvää.

– Toisin kuin Suomessa, europarlamentissa valiokuntien kokoukset ovat julkisia. Se johtaa kuitenkin siihen, että valtaosa keskusteluista ja ratkaisuista tapahtuu valiokuntien ulkopuolella. Jotta esimerkiksi ammattiliitot pystyvät vaikuttamaan Brysselissä, niillä pitää olla huippuosaajia käytössä, Heinäluoma kertoi Teams-etäkokouksena järjestetyssä tilaisuudessa.

Päätöksentekoon vaikuttamista EU:ssa Heinäluoma kuvasi erittäin vaativaksi ja aikaa vieväksi. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen on kuitenkin pakko vaikuttaa EU-tasolla, jotta toimilla olisi jotain vaikutusta.

Vallankäyttönsä ja poliittisen uransa kantavana periaatteena Heinäluoma pitää tasa-arvon ihannetta. Päättäjälle se tarkoittaa sitä, etteivät tulot voi antaa oikotietä parempiin vaikutusmahdollisuuksiin, vaan myös vähemmän varakkaille on annettava mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.

– Ei pidä kuulla vain niitä, jotka aktiivisesti lähestyvät päättäjää. Vaikuttamisessa aktiivisimpia ovat yleensä ne, joilla on rahaa. Silloin päätöksentekijän pitää itse nähdä se vaiva, että etsii muitakin näkökulmia.

Vallan keskittämistä varottava

Eero Heinäluoma kertoi vuosien varrella ymmärtäneensä, kuinka tärkeää on se, että valta on jaettua. Vallankäyttö on päätösten syntymiseksi välttämätöntä, mutta se vaatii vastavoimakseen riippumattoman oikeuslaitoksen ja vapaan lehdistön.

– Ne ajattelijat, jotka sanovat että valta turmelee ja täydellinen valta turmelee täydellisesti, ovat harvinaisen oikeassa. Vallalla on sellainen taipumus, että ideologiaan katsomatta se jättää käyttäjäänsä jäljen. Tulee itsevaltiutta ja välinpitämättömyyttä muista ihmisistä. Se vaanii kaikissa organisaatioissa, Heinäluoma sanoi.

Suomalaista järjestelmää, jossa valta on jaettu tasavallan presidentin ja pääministerin välillä, Heinäluoma pitää hyvänä. Varoittava esimerkki sen sijaan löytyy Yhdysvalloista.

– Yhdysvaltojen piti olla vakiintunut demokratia, mutta yhtäkkiä siellä on presidentti, joka kiistää itselleen epäedullisen vaalituloksen. Ja hänen omassa puolueessaan enemmistö päätöksentekijöistä joko sulkee suunsa tai ryhtyy tukemaan presidenttiä.

Heinäluoman mukaan samanlainen johtajien mielistelyn vaara on kaikissa organisaatioissa, niin työpaikoilla kuin puolueissa.

– Kriittisiä ihmisiä, jotka osaavat asettaa oikeita kysymyksiä ja uskaltavat olla eri mieltä, tarvitaan aina.

Rohkeus seistä arvojensa takana

Antti Rinteen mukaan on selvää, missä tehtävässä hänellä on uransa aikana ollut eniten valtaa.

– Tottakai pääministerin tehtävä oli sellainen, jossa oli kaikki avaimet vRohkeus seistä arvojensa takanaallankäyttöön. Mutta eniten valtaa auttaa yksittäisiä ihmisiä minulla oli 1980-luvulla AKT:n lakimiehenä.

Rinne korosti vallankäytössä yhteistyön merkitystä. Yksikään kansanedustaja ei nouse eduskuntaan pelkästään omin voimin, ja pääministerin valtakin on sidoksissa taustalla olevaan puolueeseen.

– Jos pääministeri alkaa liiaksi irtautua omasta liikkeestään, hän menettää sen vallan, joka hänelle tehtävän myötä, sen porukan kautta on tullut. Puolueen yhteinen ohjelmatyö on perusta kaikelle vallankäytölle.

Vallan turmelevan vaikutuksen vastalääkkeeksi Rinne kehottaa ympäröimään itsensä älykkäillä ihmisillä, jotka uskaltavat sanoa mitä oikeasti ajattelevat asioista.

– Jos johtajan ympärille syntyy tyhjiö, jossa kukaan ei uskalla tai halua sanoa oikealta tuntuvia asioita vaikka ne satuttaisivat, sitten alkaa mennä huonosti, Rinne sanoo.

Vallan puimista presidentin kanssa

Aatteenpuolustuskurssin osallistujat pääsivät pohtimaan vallan olemusta myös keskustelutilaisuudessa tasavallan presidentin Sauli Niinistön kanssa.

– Se oli hieno kokemus. Keskustelimme muun muassa vallanjaosta presidentin ja pääministerin kesken, onko korona muuttanut valtioiden välisiä valtasuhteita sekä siitä, onko presidentin oma arvomaailma muuttunut vuosien varrella, sanomalehti Kalevan ilmoitustaittajana työskentelevä Anne Gärding kertoo.

Antti Rinteen esiin tuoma heikomman puolustaminen on Gärdingin mukaan se keskeinen ajatus, jota hän on myös omassa työssään osaston luottamusmiehenä ja ammattiosaston puheenjohtajana yrittänyt toteuttaa.

– Pitää myös muistaa, ettei tätä hommaa tehdä itseä, vaan koko porukkaa varten, Gärding kuvaa.

Fazer Korian tehtaan pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja Marko Kaarlenpoika kertoo arvostaneensa kurssin antamaa mahdollisuutta tavata vaikutusvaltaisia ihmisiä henkilökohtaisesti.

– Tämä on ollut huikea vuosi, ja omat käsitykset ja kokemukset ovat kurssin aikana vahvistuneet, Kaarlenpoika sanoo.

Ari Näätsaaren mukaan yksi kurssin tavoitteista oli ymmärtää, ettei vastapuoli toimi ilkeyksissään, vaan heidän ajattelunsa taustalla on erilainen arvomaailma.

– Pelasimme pitkin vuotta roolipeliä, jossa ratkottiin yhteiskunnallisia ongelmia itselle vieraissa rooleissa. Se oli aluksi haastavaa, mutta vähitellen toisen ihmisen asemaan asettuminen ja tämän näkökantojen ymmärtäminen muuttui helpommaksi, Kaarlenpoika kertoo.