Vakoilu muuttaa Suomessakin muotoaan
Vakoilu siirtyy meilläkin verkkoon, mutta perinteisetkin keinot ovat vielä voimissaan. Mikä Suomessa kiinnostaa vieraita tiedustelupalveluja?
Saksan syyskuisten vaalien aattona tutkijat varoittivat, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan vaalitulokseen verkkohyökkäyksillä ja Venäjään kriittisesti suhtautuvien ehdokkaiden mustamaalauksella.
Vastaavanlaisista operaatioista on raportoitu viime vuosina monessa muussakin läntisessä maassa Ruotsista Yhdysvaltoihin.
Suomessakin ollaan varuillaan, mutta ainakaan viimeisimpien eduskunta- ja eurovaalien yhteydessä viranomaiset eivät havainneet laajamittaisia vaikutusyrityksiä.
Vaalivaikuttaminen sosiaalisen median kautta on yksi esimerkki vakoilua harjoittavien tiedustelupalvelujen jatkuvasti muuttuvista toimintatavoista, sanoo yliopistonopettaja Martti J. Kari Jyväskylän yliopistosta.
– Vakoilun motiivit ovat olleet kuitenkin kautta aikojen samat. Toiminnalla on haettu tietoa vastustajista ja kohdemaan olosuhteista. Yhä useammin vakoiluun liittyy myös informaatiovaikuttamista, Kari huomauttaa.
Vakoilu siirtyi kybermaailmaan
Karin mukaan vakoilukeinoihin on historian saatossa vaikuttanut ennen muuta tekninen kehitys. Puheluja on salakuunneltu ja sähkösanomia kaapattu näiden viestintävälineiden keksimisestä lähtien.
Niin sanottu signaalitiedustelu on sittemmin laajentunut verkkoon ja mobiiliyhteyksiin.
Tuore esimerkki ovat julkisuuteen tulleet selvitykset, joiden mukaan useat itsevaltaisten valtioiden hallitukset ovat käyttäneet israelilaisen yrityksen Pegasus-vakoiluohjelmaa poliitikkojen, kansalaisaktivistien ja toimittajien puhelimien seurantaan.
Tietoturva-asiantuntijat eivät sulje pois mahdollisuutta, että Pegasuksella olisi vakoiltu suomalaisiakin kohteita.
Kybervakoilussa käytettävien keinojen kirjo on laaja. Laitteiden ja ohjelmistojen päivitysten pitäminen ajan tasalla auttaa, mutta edistyneimpien vakoiluohjelmien torjunta vaatii huippuluokan tietoturvaosaamista.
– Tiedustelu on aina seurannut sinne, missä tietoa liikutetaan ja säilytetään. Siksi kyberympäristö kiinnostaa vakoilijoita.
Suomi kiinnostava kohde Venäjälle
Martti Kari teki pitkän uran tiedustelu-upseerina ja opettaa nyt yliopistossa tiedustelua ja hybridiuhkia. Hänen väitöskirjansa käsitteli Venäjän kyberuhkakuvia.
Karin mukaan maantiede selittää Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän tiedustelukoneiston suuren kiinnostuksen Suomeen.
Venäjän väestö ja talous keskittyvät Moskovan, Pietarin ja Murmanskin muodostamaan kolmioon. Kolmion kaksi kärkeä sijaitsee Suomen välittömässä läheisyydessä.
– Venäjää kiinnostaa, millaisia uhkia niihin kohdistuu täältä. Asetelma ei ole muuttunut miksikään sadassa vuodessa.
Viime vuosina julkisuudessa on käsitelty paljon vakoilutoimintaa Suomessa kylmän sodan aikana. Arkistot ovat vähitellen avautuneet tutkijoille, ja samalla on saatu lisätietoa, että ulkovaltojen ohella tiedonkeruuseen kyseenalaisin keinoin osallistui myös suomalaisia poliittisia toimijoita.
Historiantutkija Risto Reuna paljastaa tuoreessa kirjassaan Puskalan putiikki SDP:n ja pääesikunnan yhteistyön kommunistien tiedustelussa. Toiminnan keskiössä oli muun muassa puolueen vt. puoluesihteerinä toiminut Veikko Puskala, jonka johdolla salakuunneltiin vuosia kommunistien tapaamisia ja välitettiin tiedot eteenpäin.
Reunan mukaan Puskalan raporttien jakelussa oli 1970-luvulla lähes 300 yhteiskunnallista vaikuttajaa, virkamiestä ja työmarkkinajohtajaa.
Vastaavanlaista poliittisten vastustajien vakoilua on vaikeaa kuvitella tapahtuvaksi nykypäivän Suomessa. Kiinnostus poliittiseen päätöksentekoon ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään.
Viime syksynä eduskuntaan kohdistui kyberhyökkäys, jossa osa kansanedustajien sähköpostitileistä saattoi joutua tietomurron kohteeksi. Supon tietojen mukaan kyseessä oli APT31-operaatio. Se liitetään yleisesti Kiinan valtiolliseen kybertoimintaan.
EU ja turvallisuus kiinnostavat vakoilijoita
Erityisen kiinnostuneita vieraiden valtojen tiedetään olevan EU-asioista ja turvallisuuspolitiikasta. Suomen kautta pyritään esimerkiksi saamaan tietoa EU:n valmisteilla olevista päätöksistä, esimerkiksi Venäjän vastaisista pakotteista.
– Valtiojohtoista vakoilua harjoittavien maiden silmissä Suomi on kokoaan kiinnostavampi, Kari toteaa.
Suojelupoliisin tuoreimmassa vuosiraportissa sanotaan suoraan, että Suomessa kansallista turvallisuutta uhkaava vakoilu näyttäytyy edelleen lähinnä Venäjän ja Kiinan toimintana.
Viime vuonna kybervakoiluyrityksiä havaittiin poikkeuksellisen paljon, koska korona-aikana monet yhteiskunnan toiminnot siirtyivät etäyhteyksien päähän.
Suomi on kiinnostava myös huipputeknologiansa vuoksi.
– Teollisuusvakoilu on lisääntynyt paljon, sillä internetin kautta yritysten henkiseen pääomaan on aiempaa helpompaa päästä käsiksi verrattuna aikaan, jolloin asiat olivat paperilla.
Perinteinen vakoilu yhä voimissaan
Kybervakoilun kasvusta huolimatta myös perinteisen henkilötiedustelun menetelmiin perustuva vakoilu on yhä voimissaan. Suojelupoliisin mukaan tiedustelupalvelut pyrkivät vieläkin värväämään avustajikseen suomalaisia asiantuntijoita, virkamiehiä ja politiikan toimijoita.
Tie kontaktin luomisesta, suhteen syventämisestä tietolähteeksi ja edelleen vieraan vallan agentiksi voi viedä vuosia. Tähän tarvitaan vakoiluorganisaatiolta runsaasti henkilöstöresursseja.
– Suomessa on maan kokoon suhteutettuna varsin suuri määrä ulkomaisten tiedustelupalveluiden henkilöstöä, Supon vuosikirja muotoilee.