Hymyilevä Inari Juntumaa, taustalla vettä ja vastarantaa.

16.08.2023
Näkökulma

Työikäisen oppimisen esteet digitaalisessa ympäristössä

Digiosallisuus tarkoittaa osallisuutta yhteiskunnan toimintaan digitaalisten välineiden, sovellusten ja palveluiden kautta. Oppimisen esteet voivat kuitenkin haitata sen toteutumista. Vapaalla sivistystyöllä on merkittävä rooli esteiden tunnistamisessa ja osallisuuden vahvistamisessa, kirjoittaa koulutuspäällikkö Inari Juntumaa Näkökulmassa.

Digiosallisuus voi tarkoittaa esimerkiksi kirjastojen aineistojen hakua ja varaamista tai julkisen liikenteen reittioppaiden käyttämistä. Se voi tarkoittaa myös esimerkiksi digitaalisten opiskelumahdollisuuksien löytämistä ja hyödyntämistä tai päätöksentekoon osallistumista digitaalisesti esimerkiksi kansalaisaloitteita laatien ja allekirjoittaen.  

Työelämän digiosallisuus tarkoittaa vähintään sitä, että työstä on ylipäänsä mahdollisuus selviytyä. Suhteellisen nopeasti monet tehtävät ovat siirtyneet kynältä ja paperilta sähköisiin välineisiin työmaamuistioista ruokahävikin merkitsemiseen. Monen työelämä on täysin mullistunut digitalisaation myötä, ja työuraa on vielä jäljellä.

Digiosallisuus ei kuitenkaan aina toteudu. Taustalla voi olla monia syitä, kuten erilaisia oppimisen esteitä, jotka voivat liittyä niin lukemiseen, kirjoittamiseen, laskemiseen kuin keskittymiseen.  Tällöin oppiminen ja osallistuminen tuntuvat vaikeilta ja sen vuoksi myös epäkiinnostavilta ja epäolennaisilta. Esimerkiksi suuntien ja suhteiden ymmärtäminen helpottaa kaupungilla suunnistaessa. Suuntiin ja suhteisiin liittyvät vaikeudet ovat kuitenkin tavallisia dyskalkulian, matematiikkavaikeuksien kanssa painiville. Ja vaikka pilkun siirtyminen väärään kohtaan voi olla pieni virhe, se voi rakennustyössä aiheuttaa ison haasteen.

Oppimisen tuen tarpeita ei työikäisillä edelleenkään riittävästi tunnisteta. Tämä voi johtaa jaksamisen haasteisiin. Vastaavasti työterveyden puolella ei usein tunnisteta oppimisen haasteita muiden haasteiden taustalla.

Meille aikuiskouluttajille ei ole suuri yllätys, että jatkuvasta oppimisesta on sivussa suurin piirtein sama määrä aikuisia, joilla on koettuja tai diagnosoituja oppimisen esteitä. Koulutustilanteissa on arkipäivää havaita, että oppiminen ei ole mutkatonta. Siksi on keskeistä luoda koulutustilaisuuksiin mutkaton ilmapiiri ja järjestää opetus monipuolisesti.

Juuri vapaa sivistystyö pystyy merkittävältä osaltaan täydentämään virallista koulutusjärjestelmää ja sen toistaiseksi vielä riittämättömiä keinoja tunnistaa oppimisen esteitä. Vapaan sivistystyön erityinen anti koskee koulutusmyönteisyyden ja myönteisen oppijaidentiteetin vahvistumista. Näillä muutoksilla voi olla kauaskantoisia seurauksia opintiellä ja työelämässä pysymisen ja kehittymisen kannalta.

Erilaisia oppimisen esteitä kokevat voivat korvata haasteita monin tavoin. On apuvälineitä, jotka auttavat lukemaan, jos kirjaimet tuntuvat hyppivän riveillä. Lukemisen sijaan voidaan puhua, kokeilla ja tehdä. Hankaluuksien kanssa auttaa harjaantuminen ja harjoittelu. Välttäminenkin voi tuottaa toisia taitoja: kirjallisten haasteiden kanssa elävä on voinut oppia ilmaisemaan itseään suullisesti huikaisevan hyvin.

Digiosallistumiseen voi saada apua työkavereilta ja läheisiltä. Vielä kestävämpää on, jos uskaltautuu kursseille, joilla käsitys omista oppimisen mahdollisuuksia voi muuttua rajustikin. Jatkuvan oppimisen tie voi silloin alkaa. Siinä samassa digiosallisuus vahvistuu ja yhteiskunta muuttuu hieman tasa-arvoisemmaksi.

Inari Juntumaa
koulutuspäällikkö, Työväen Sivistysliitto TSL