Tuloilla vahva yhteys äänestämiseen

Kerro paljonko tienaat niin kerron, miten äänestät. Tuloilla on selkeä yhteys sekä äänestysaktiivisuuteen että siihen, mitä puoluetta ihminen äänestää, sanoo politiikan tutkija, Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass.

Wass ja THL:n tutkimuspäällikkö Timo M. Kauppinen ovat tarkastelleet ilmiötä Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemassa Eriarvoisuuden tila -kirjan luvussa Palkkakuitti äänestyslippuna: tulojen yhteys äänestysaktiivisuuteen ja puoluevalintaan.

Artikkelissa selvitetään, miten pienituloisuus ja tulotason heikkeneminen heijastuvat eri puolueiden kannatukseen ja äänestysaktiivisuuteen vuosien 2011–2019 eduskuntavaaleissa. Tulosten mukaan pienituloisuus on yhteydessä korkeampaan Vasemmistoliiton ja matalampaan Kokoomuksen kannatukseen. Yhteys Perussuomalaisten ja Vihreiden kannatukseen sen sijaan jäi epävarmemmaksi.

– Suomessakin näkyy muista maista tuttu ilmiö, jossa statusahdistus eli pelko oman tulevaisuudennäkymän heikentymisestä lisää todennäköisyyttä äänestää oikeistopopulistisia puolueita. Suomen tapauksessa Perussuomalaisia, Wass kertoo.

Luokkayhteiskunta voimissaan

Hanna Wassin mukaan äänestäminen on heijastuma yksilön hyvinvoinnista kuten taloudellisesta asemasta, terveydentilasta ja sosiaalisista verkostoista.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa aktiivisimmin äänestivät esimerkiksi johtajat, opettajat ja lääkärit. Vähiten äänestäneiden ammattiryhmien joukosta löytyi mainosten jakajia, varasto-, jätehuolto- ja rakennustyöntekijöitä.

– Se on selkeä merkki siitä, että meillä luokkayhteiskunta elää ja voi hyvin äänestämisessä, Wass sanoo.

Se, miksi esimerkiksi työttömät ja pienituloiset äänestävät omien etujensa vastaisesti muita ihmisryhmiä vähemmän, on monen tekijän kudelma.

– Osittain kyse on varmasti pettymyksestä politiikkaan. Saatetaan ajatella, ettei mikään puolue ole kiinnostunut meidän asioistamme tai kyvykäs saamaan muutosta aikaiseksi. Ja kun puhutaan aidosti pienituloisista tai talousvaikeuksista kärsivistä ihmisistä, heillä on muutakin tekemistä ja huolehdittavaa kuin politiikan seuraaminen, Wass sanoo.

Äänestämättä jättäminen on osa ylisukupolvista huono-osaisuutta. Perusta sille, luottaako ihminen yksilön toimilla olevan merkitystä, luodaan jo lapsuudenkodissa.

Vaikka pienituloisuuden ja äänestämättömyyden yhteydestä löytyy runsaasti tutkimustietoa, niin sanottuja nukkuvia äänestäjiä moralisoidaan Wassin mukaan vaaleista toiseen. Äänestämättä jättämistä pidetään yksilön motivaation puutteena sen sijaan, että ilmiö liitettäisiin yhteiskunnan eriarvoistumiskeskusteluun.

Eliittikehä syrjäyttää pienituloiset

Paitsi että yhteiskunnan hyväosaiset käyttävät todennäköisemmin äänioikeuttaan, he myös asettuvat todennäköisemmin itse vaaleissa ehdolle ja tulevat valituiksi. Lainvalmistelussa suurituloisten ääni pääsee kuuluviin pienituloisia paremmin.

Kaikki tämä heikentää entisestään pienituloisten motivaatiota osallistua politiikkaan. Hanna Wass käyttää ilmiöstä nimeä eliittikehä.

– Siinä mielessä meidän demokratiamme ei toimi kauhean hyvin. Eliittikehää on vaikea purkaa, sillä sen osat vahvistavat toisiaan.

Wassin mukaan äänestysaktiivisuuteen voi vaikuttaa vain ymmärtämällä syvärakenteita, jotka aiheuttavat yhteiskunnassa taloudellista ja sosiaalista eriytymistä sekä vanhemmilta lapsille siirtyvää hyvä- tai huono-osaisuutta.

– Poliittinen osallistuminen ei ole missään tapauksessa irrallinen saareke, johon voisi etsiä ratkaisuja pelkästään vaaleja siirtelemällä tai helpottamalla puolueiden perustamista, Wass sanoo.

Jokainen kriisi on mahdollisuus

Hanna Wass rohkaisee kaikkia käyttämään äänioikeuttaan huhtikuun 18. päivä järjestettävissä kuntavaaleissa. Vaikka vain osa yhteiskunnan asioista päätetään kuntatasolla, ovat kuntavaalit puolueille välitilinpäätös ja tilaisuus saada äänestäjiltä suoraa palautetta.

– Muutos syntyy siitä, että ihmiset pohtivat äänestysperusteitaan. Sitä, minkälaista yhteiskuntaa he haluavat rakentaa ja minkälaista politiikkaa he haluavat tehtävän. Ja sitten selvittäisivät, mikä tarjolla olevista vaihtoehdoista sitä parhaiten edistää.

Wassin mukaan käsillä ovat tulevaisuuden kannalta ratkaisevat ajat, kun yhteiskunnassa päätetään, millä toimilla koronakriisistä noustaan ylös. Käännekohdissa on tilaisuus saada toteutettua pitkäkestoisia ratkaisuja.

Sosiaaliturvakomitean julkaisusarjaan kuuluvan Poikkeukselliset ajat avaavat poikkeuksellisia mahdollisuuksia -työpaperin mukaan monet Suomen isot sosiaalipoliittiset uudistukset on toteutettu jonkun kriisin jälkimainingeissa.

– Poikkeustilanteessa on hyvä olla poliittisesti hereillä, sillä silloin yllättävätkin toimijat saattavat löytää toisensa ja pystyvät sovittamaan tarpeensa yhteen. Mutta se on myös salakavala mahdollisuusikkuna, sillä jokainen toimija pyrkii hyödyntämään sitä omiin tarkoitusperiinsä, Wass sanoo.