Suomi 98 vuotta sitten

Antakaa köyhälistölle jotakin muuta, minkä puolesta taistella kuin pelkkä isänmaa-käsite. Antakaa sille oikeuksia ja leipää.

Nämä sanat Eetu Salin osoitti varakkaille porilaisille vuonna 1902. Puheessaan hän varoitti, että isänmaanrakkaus, joka vielä liekehtii yhtä voimakkaana köyhän työläisen ryysyisen mekon alla kuin porvarinkin silkillä ja sametilla peitetyssä povessa, voi kylmetä ja johtaa koko maan ja kansan ennen aavistamattomiin onnettomuuksiin, ehkäpä perikatoon.

Salin oli suutari ja näkijä. Hän oli Sosialidemokraattisen puolueen perustajajäsen ja kansanedustaja (1909–1910, 1917–1918). Värikäs puhuja sai porvareilta lisänimen Ilmestyskirjan peto. Lakkokenraaliksikin häntä kutsuttiin. Eetu Salin jatkoi puheiden pitämistä ja toimi koko elämänsä ajan köyhän kansanosan puolesta.

TYÖVÄENJOHTAJA EETU

Eetu Salinin syntymästä on kulunut 150 vuotta. Salin oli köyhän perheen poika, joka oppi lukemaan viisivuotiaana. Hän pystyi luettelemaan pitkiä lainauksia Raamatusta ja virsikirjasta. Eetua pidettiin outona ja häntä kiusattiin. Kotona suutari-isä kasvatti hänestä nöyrää ja kuuliaista polvihihnan ja piiskan avulla.

Kun vanhemmilla ei ollut varaa maksaa terävän pojan opintoja, Eetu aloitti suutarin työt yhdeksän vuotiaana. Hän liittyi varhain wrightiläiseen työväenyhdistykseen ja piti ensimmäisen poliittisen puheensa joulukuussa 1894, kun Suomessa oli paha lama-aika. Nälkämellakoiden aikana hänet leimattiin anarkistiksi.

– Eetu on kirjan ansainnut, hänen viestinsä on pelottavan ajankohtainen tänäkin päivänä, tietokirjailija Pertti Rajala sanoo ja viittaa Salinin puheeseen porvareille.

Rajala on koonnut Salinin elämänvaiheista yhteenvedon tämän omien kirjoitusten Tyrmässä I -näköispainoksen yhteyteen.

Salin joutui vankilaan vuonna 1907 ns. majesteettirikoksesta, kun hänen lehtikirjoituksensa Totuutta ei saa puhua tulkittiin loukkaavan keisaria. Kirjoitus käsitteli Venäjän Duuman hajotusta.

Pertti Rajalan kirjassa on joitakin ennen julkaisemattomia kuvia, jotka ovat kerääntyneet Satakunnan museoon eri valokuvaamojen jäämistöistä. Niiden joukossa on myös kuva joukkohaudasta, jossa tuntemattomaksi jäänyt sureva leski on puolisonsa avoimen arkun äärellä. Perimätiedon mukaan arkku oli maalattu punaiseksi.

AGITOINTIA RUOKALAN PÖYDÄSSÄ

Eetu Salinista tuli suomalaisten agitaattorien edelläkävijä. Hänen ilmaisunsa oli populistista ja kansaan menevää. Monien mielestä puheessa oli jopa liiallista kiihotusta. Agitaattorin velvollisuus on kiinnittää ihmisten huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Siinä tarkoitukseni. Ja siinä olen minä vankilassa ollessani samoin kuin koko majesteettirikosjutussani kieltämättä onnistunut.

– Eetu Salin oli kaikin puolin värikäs ja ristiriitainen persoona, Pertti Rajala sanoo.

Juominen muodostui hänen ongelmakseen. Vaimo Ida Salin pysyi juopottelusta huolimatta hänen rinnallaan. Yhteisen ruokalan pyörittäminen Porissa jäi tosin Idalle, kun Eetu politikoi. Ruokala oli myös se paikka, jossa päädyttiin perustamaan liikkeen oma lehti. Sosialidemokraatti alkoi ilmestyä säännöllisesti huhtikuussa 1906. Ensimmäinen päätoimittaja oli luontevasti Eetu Salin.

– Eetu vauhditti myös Väinö Tannerin uran nousuun, Pertti Rajala kertoo.

Salin houkutteli Tannerin Poriin lehden toimitukseen. Salinin ansiota oli myös Tannerin nimittäminen kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 1907 ja sitä kautta valinta eduskuntaan.

ME VAADIMME

Suomen Työväenpuolueen kolmas puoluekokous pidettiin Forssassa elokuussa 1903. Puolueen nimi vaihtui Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi ja sille hyväksyttiin sosialistinen ohjelma, jossa vaadittiin muun muassa yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta.

Eetu Salin päätti puoluekokouksen puheenvuoroonsa. Tämä kokous sekä sen työn tulokset todistavat, että sillä aatteella, joka meitä innostuttaa, on tässä maassa maaperä, missä se on ilahduttavan hyvin versonut.

Salin oli mukana vielä marraskuussa 1917 valituilla valtiopäivillä. Sosialidemokraatit julkaisivat Me vaadimme -ohjelman, joka sisälsi pitkän listan yhteiskunnallisia uudistusvaatimuksia.

– Mutta Kapinaa Salin vastusti viimeiseen asti, Rajala sanoo viitaten sisällissotaan vuonna 1918.

Eetu Salin puhui rauhaomaisen yhteiskunnallisen uudistamistyön puolesta. Minua pelottaa, pelottaa, koska meidän vaatimuksiamme kohdellaan yhä samalla kylmäkiskoisuudella kuin tähänkin asti, niin että joukoilta menee yhä enemmän luottamus tähän eduskuntatyöhön.

ELÄMÄ PÄÄTTYY VANKILEIRILLÄ

Salin oli huolissaan puolueensa radikalisoitumisesta. En halua lähteä taisteluun, jota yrittävät aikaansaada juuri puolueeseen liittyneet ja aatteesta tietämättömät joukot.

Vastoin näkemyksiään Salin otti kuitenkin vastaan kansanvaltuuskunnan tiedotuslehden Tiedonantajan päätoimittajan tehtävät. Kun on neljännesvuosisadan kulkenut työväenliikkeen mukana, kuinka voisi jättää sen nyt, kun se tekee tyhmyyksiä.

Sodan päätyttyä valkoisten voittoon, monien muiden joukossa Eetu Salinkin vangittiin ja tuomittiin kuolemaan. Tuomio muuttui vankeudeksi, jonka aikana hän kuoli vain 53-vuotiaana.

Pertti Rajalan kirja Työväenjohtaja Eetu, kertomus Eetu Salinin elämästä on ostettavissa myös TSL:stä 0207 457 600 (15eur+postituskulut).

Merja Leskinen
Kuvat: Satakunnan Museo (mustavalkoiset kuvat)