Soidintanssia maiden rajalla
Amritsarissa SASKin opintomatkalaiset näkevät, miltä Intian ja Pakistanin väliset jokapäiväiset rajamuodollisuudet näyttävät ja tutustuvat tiilitehtaaseen, jossa ei käytetä lapsityövoimaa.
Amritsarissa SASKin opintomatkalaiset näkevät, miltä Intian ja Pakistanin väliset jokapäiväiset rajamuodollisuudet näyttävät ja tutustuvat tiilitehtaaseen, jossa ei käytetä lapsityövoimaa.
Yö oli jälleen vähäuninen. Asiat pyörivät mielessä, ja Delhin äänet herättävät helposti korvatulpista huolimatta. Pari tuntia nukuin ja viideltä nousin aamiaiselle, koska aikaisin aamulla eli tiistaina 21.11.2017 oli lento Amritsariin.
Kaupunki on jotenkin tähän mennessä nähdyistä siistein. Hotellimme sijaitsee keskellä vilkasta kadunvartta, eikä porttien takana kuten muut tähän saakka. Mukavaa vaihtelua. Hotellin muusta tasosta voidaan olla montaa mieltä. Katolta löytyy uima-allas ilman vettä, ja ihan oikea kivikiukaalla varustettu yhden hengen sauna! Tosin se ei ole tainnut lämmitä ihan viime näkemän.
Pääsimme iltapäivällä seuraamaan Intian ja Pakistanin välisiä jokapäiväisiä rajamuodollisuuksia. Käytännössä liput laskettiin salosta. Olipahan kuulkaa näky, täytyy sanoa! Miehet kävivät kuin soidintanssia, mutta vastustajaa kohti. Yleisö kannusti omiaan huutamalla kovaa.
Poistuessamme rajalta, pääsimme kokemaan sen, kuinka tietä ajetaan vastavirtaan. Kuskin eksyessä humoristinen heittomme “tie on yksisuuntainen kunnes pitää mennä toiseen suuntaan” kävi toteen.
Kävimme jalkapallokentällä pelaamassa vähän aikaa lasten kanssa ja sieltä meidät oli kutsuttu paikallisen liiton toimesta teelle. He tarjoilivat myös ihania pieniä sormin syötäviä suolaisia ja makeita paikallisia herkkuja. Kaksi miestä lauloi muutaman laulun. Upealta kuulosti!
Hotellillamme oli hääjuhla menossa, mahtavia vaatteita oli ihmisillä päällään.
TIILITEHDAS PELLONREUNALLA
Keskiviikkoaamu alkoi käynnillä tiilitehtaalla. Tai no, tehtaasta tuskin voi puhua kun kyseessä on pellonreunassa taivasalla tehtävä työ. Olin nähnyt videon tällaisesta työstä joten tiesin jo etukäteen millaiseen paikkaan olimme menossa.
Nuoret miehet seurasivat ryhmäämme ja ottivat kuvia kaikkien kanssa. Vierailumme oli selvästi mukavaa heillekin. Tehtaan omistaja oli todella ystävällinen. Tarjoilivat juotavaa ja pientä purtavaa.
Tehdas on käynnissä marraskuun loppuun ja tuotanto on seis noin maaliskuulle asti, koska ilma kylmenee. Tässä tehtaassa tehdään yli 2 miljoonaa tiiltä kuukaudessa. Tehdas on lapsityöstä vapaa ja liitto toimii siellä aktiivisesti.
Iltapäivällä suuntasimme muistomerkille, joka on perustettu aukiolle, jossa britit tappoivat satoja Intialaisia 13.4.1919. Tästä tapahtumasta alkoi Intian itsenäistyminen.
Muistomerkiltä jatkoimme Golden tempelille. Paikka oli suunnattoman rauhoittava. Kaiuttimista kuului rukouslaulua ja istuin veden äärellä. Auringonlasku oli todella kaunis.
Teimme vielä ostoksia temppelin lähellä basaareissa.
VIERAILULLA MAASEUTUKOULUSSA
Viimeinen kokonainen päivä Amritsanissa. Perjantaina lennettäisiin takaisin Delhiin ja siitä lauantaina kotiin.
Ohjelmassa oli aamupäivällä vierailu kouluun. Koulu sijaitsi todella huonokuntoisten teiden takana, maaseudulla. Oli jälleen todella paljon nähtävää jo pelkästään automatkoilla. Enää mikään ei hämmästytä, kaduilla voi tulla vastaan ihan mitä vain!
Koulun pihassa tien tukki ensin paimen lukuisten vuohien kanssa. Koulun portilla taas oli lauma lapsia jotka olivat piirtäneet ihania tervetuloa kylttejä. Koulun pihalla lapset olivat jonoissa ja esittivät tervetulosoiton. Oli todella liikuttavaa. Kuultiin kansallisen lapsityönvastaisen komitean jäsenen alustus koulun historiasta. Kiersimme luokissa ja tapasimme lapsia. Heitä jännitti tosi paljon.
Lounaan jälkeen meidät oli kutsuttu alueella toimivan liiton johtajan kotiin. Kävimme teellä ja saimme pientä purtavaa.
Ilta oli vapaa. Osa porukasta lähti hindu temppelille. Lähdin neljän hengen porukan kanssa kaupungille. Jossain vaiheessa hypättiin riksaan ja ajettiin paikalliselle basaarialueelle. Riksakyyti oli jännittävää.
Vähän hirvitti miten meihin suhtaudutaan, kun yllättäen ilmestyimme alueelle, mutta ihmiset suhtautuivat tosi hyvin. Liikenteen seassa kävely ja katujen ylityksetkin alkoivat sujumaan paikallisten tapaan.
Tanja Mettovaara
SASKin opintomatkalainen