Rutiinit roboteille, vuorovaikutus ihmisille

Tulevaisuuden työelämässä yhä useammat rutiinitehtävät hoituvat robottien tai tekoälyn avulla. Muutokseen on hyvä valmistautua, mutta aikaa totutteluun on vuosia.

Robotit ja tekoäly ovat hiipineet suomalaisten arkeen vaivihkaa. Lattiat pesee robotti-imuri ja pizzan tuo kotiin ruokalähetti, joka on saanut keikkansa tekoälyalgoritmilla toimivan alustan kautta. Itseajavat autotkaan eivät kuulu enää tieteiskirjallisuuteen.

Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimusprofessori Heikki Ailiston mukaan robotin klassinen määritelmä on laite, jolla on fyysinen olomuoto, antureita ja kyky vaikuttaa fyysiseen maailmaan. Robotilla voidaan kuitenkin tarkoittaa myös ohjelmistorobottia, joka automatisoi tiettyjä toimistorutiineja.

– Tekoälyllä puolestaan tarkoitetaan tietokoneohjelmaa, joka sisältää oppivan elementin. Ohjelman laatija ei ennakolta mieti kaikkia mahdollisia tilanteita joihin ohjelma voi joutua, vaan se oppii tietomassasta, jota sille syötetään. Hyvä esimerkki on kasvojentunnistus, Ailisto sanoo.

Robotit ja tekoäly tulevat yhä laajemmalle levitessään poistamaan varsinkin työtehtäviä, jotka perustuvat automatisoitavissa oleviin rutiineihin. Teollisuudessa muutos on ollut käynnissä jo 20-30 vuoden ajan.

– Paperikoneella oli ennen töissä paljon enemmän työntekijöitä kuin nykyään, mutta samalla tuotanto on kasvanut.  Nyt samaa on tapahtumassa tietotyössä, kuten pankeissa ja toimistoissa.

Toden teolla työelämä muuttuu 30–50 vuoden kuluessa, kun robotit saavat laajempaa päättelykykyä ja oppivat liikkumaan entistä itsenäisemmin. Esimerkiksi auto- ja kuljetusala joutuu itseajavien autojen myötä myllerrykseen.

– Jos on nyt 50–60-vuotias rekkakuski, ei tarvitse olla huolissaan. Mutta jos on 25-vuotias, kannattaa alkaa miettiä eri uravaihtoehtoja, Ailisto sanoo.

HOIVATYÖTÄ JA LUKSUSTA

Vaikka osan asiakaspalvelusta voi korvata chattiroboteilla, itsepalvelukassoilla ja automatisoiduilla puhelinpalveluilla, kaikkea ihmisten välistä vuorovaikutusta ei voi tulevaisuudessakaan jättää robottien hoidettavaksi.

– Esimerkiksi vanhustenhoidossa ihmiskontakti on paitsi inhimillisempi, usein myös taloudellisempi vaihtoehto, Heikki Ailisto uskoo.

Ihmisen tarjoamista palveluista voi myös tulla ylellisyyttä, josta halutaan maksaa. Vaikka tv-jumppa keksittiin vuosikymmeniä sitten, haluaa osa yhä käydä kuntosalilla oman personal trainerinsa ohjaamina.

– Tietyt jo lähes kadonneet ammatit voivat tulla takaisin. Esimerkiksi sisäkkö tai hovimestari, Ailisto sanoo.

Turvassa ovat toistaiseksi myös laaja-alaista ajattelua vaativat asiantuntijatehtävät ja vaativat ulkotyöt kuten rakennustyöt. Vaikka ison lattiapinta-alan pesun voi jättää robotin huoleksi, esimerkiksi ikkunalautojen pyyhkimisessä tai wc:n pesussa ihminen on yhä ylivoimainen.

Toisaalta tekoäly on siirtymässä alueille, joiden ajateltiin aiemmin olevan ihmisen erikoisalaa. Tekoäly pystyy esimerkiksi kirjoittamaan rutiininomaisia vaalitulosuutisia ja jopa kaavamaisia viihdenovelleja.

TYÖPAIKKOJEN MÄÄRÄ VÄHENEE

Teknologisen kehityksen myötä syntyy jonkin verran uusia työpaikkoja. Esimerkiksi tekoälyselittäjän, ohjelmoijan ja data-analyytikon tehtävät lisääntyvät. Työpaikkojen kokonaismäärä ja sen myötä verotettavat työtulot kuitenkin vähenevät. Koko verotus- ja eläkejärjestelmä onkin Ailiston mukaan mietittävä uudelleen.

Esimerkiksi itseajaviin autoihin liittyy myös eettisiä pulmia. Ympäri maailmaa on pohdittu, kenen hengen auton tulisi törmäystilanteessa asettaa etusijalle. Kolmas robotteihin ja tekoälyyn liittyvä uhkakuva on autonomisten asejärjestelmien yleistyminen.

– Kun päätöksenteko muuttuu automaattiseksi, virheitä voi tapahtua. Tekoälyllä ei ole samanlaisia pidikkeitä kuin inhimillisellä sotilaalla. Voi olla, että ohjelma tunnistaa vain lämpimän kohteen eikä esimerkiksi sitä, että kyseessä on lapsi, Ailisto sanoo.

Automaattinen päätöksenteko esimerkiksi lainojen tai sosiaalietuuksien myöntämisessä voi olla tilastollisesti tarkempaa ja oikeudenmukaisempaa kuin ihmisen tekemä.

– Oikeudenkäynnissä on kuitenkin tarkoituksella epävarma elementti. Tuomari voi esimerkiksi säälistä lieventää tuomiota.

EI PANIIKKIA

Heikki Ailiston mukaan mikään muutos ei tapahdu yhdessä yössä, vaan vuosia tai vuosikymmeniä kestävien välivaiheiden kautta. Ennen itseajavia kuorma-autoja saattaa esimerkiksi tulla välivaihe, jossa rekkaletkan ensimmäisessä autossa on kuljettaja.

– Vaikka teknologinen kehitys mahdollistaisi jonkin asian, on olemassa kulttuurisia, lainsäädäntöön ja taloudelliseen kannattavuuteen liittyviä hidasteita, joiden vuoksi käyttöönotossa on viive.

Joillekin työntekijöille muutokseen valmistautuminen tarkoittaa koneoppimiseen tai tekoälyyn liittyvien taitojen oppimista. Perusdigitaitojen on oltava kunnossa kaikilla.

– Mutta erityisesti korostuu yleinen joustavuus ja kyky oppia uutta. Ei voi enää ajatella, että kun on valmistunut johonkin, tekee sitä työuransa loppuun asti, Ailisto sanoo.

Jenni Meronen
Kuva: Istockphoto