Mikko Henriksson ja Matti Joensuu haluavat laajentaa työkykykeskustelua ja yksilön rajoitteiden sijaan miettiä, mikä mahdollistaisi työhön osallistumista.
Rajoitteiden sijaan olisi etsittävä työhön osallistumista tukevia tekijöitä
Kun työkykyä tarkastellaan vain rajoitteiden kautta, jää selvittämättä missä määrin henkilö voisi oikeasti tehdä töitä. Työterveyslaitoksen tutkimuksessa työkyvyn rinnalle ehdotetaan uutta työpotentiaali-termiä, jolloin työtä tarkasteltaisiin yksilöön keskittyvän näkökulman sijaan monitahoisempana esteiden ja mahdollisuuksien kokonaisuutena.
Työkykyä tarkastellaan usein työntekijän terveyden tai toimintakyvyn kautta katsomalla, mikä on näiden suhde työn vaatimuksiin. Tällöin työkykyisyys usein määrittyy työkyvyttömyyden poissaoloksi.
Yksilön rajoitteisiin keskittyvä näkökulma johtuu osin työkyvyttömille myönnetyistä taloudellisista tuista ja palveluista.
– Jotta saat tiettyä palvelua tai etuutta, pitää todistaa työkyvyn rajoitteet, mutta sama ajattelu on levinnyt koskemaan koko työkykykeskustelua, Työterveyslaitoksen (TTL) erityisasiantuntija Mikko Henriksson sanoo.
Työkyvyn määrittäminen vain yksilön rajoitusten kautta hankaloittaa kuitenkin näkemästä, mikä paremmin mahdollistaisi työhön osallistumista. Siihen vaikuttavat esimerkiksi työpaikan resurssit, käytännöt, vaatimukset ja sosiaaliset suhteet. Osallistumista rajoittavat ja edistävät myös monet muut tekijät yhteiskunnassa.
Henriksson ja TTL:n johtavan tutkijan Matti Joensuun tavoitteena on tuottaa työkykyä ja työhön osallistumista koskevaa väestötason tietoa päätöksenteon tueksi. Osana tutkimusta he ovat kehitelleet termiä, joka mahdollistaisi uudenlaisen tavan puhua aiheesta. Työpotentiaali kuvaa työkykyä rajoitteiden sijaan voimavaralähtöisesti ja yhdistää yksilön hyvinvoinnin kansantaloudelliseen tarkasteluun. Työpotentiaali on se vielä tekemätön työ, joka olisi realistisesti mahdollista tulla tehdyksi, jos työhön osallistumista edistettäisiin yksilön, työpaikan ja yhteiskunnan tasoilla.
Työkykyä mitataan suhteessa tiettyyn työhön
Työkykyä seurataan yksilöllisillä mittareilla kuten kyselyillä, rekisteritiedoilla, sairauspoissaoloilla ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrillä, ja työkyvyttömyyttä pyritään hoitamaan poistamalla sitä aiheuttaneita tekijöitä. Henkilökohtaisista toimintarajoitteista huolimatta henkilö saattaa silti pystyä osallistumaan täysipainoisesti työntekoon.
–Jalkansa loukannut metsuri voi olla täysin työkykyinen koodarina, jos hänellä sattuu olemaan sellaista osaamista. Koska työkykyä katsotaan aina suhteessa johonkin työhön, aina työkykyongelmissa ei olekaan kyse yksilön ongelmien ratkaisemisesta, vaan systeemisemmästä asiasta, Mikko Henriksson sanoo.
Kun katsotaan, mitkä tekijät voisivat mahdollistaa työn syntymistä, ei työpotentiaalin realisoituminen välttämättä enää liity laisinkaan työkyvyttömyyttä aiheuttaviin tekijöihin.
– Työtä muokkaamalla voidaan vaikuttaa siihen, tuleeko joku työ tehdyksi yksilön korjaamisen sijaan, Matti Joensuu jatkaa. Henriksson lisää vielä, että työpotentiaali ei missään nimessä tarkoita sitä, että työntekijän selkänahasta revittäisiin vielä vähän lisää. Sen sijaan työn tarkasteleminen systeeminä auttaa näkemään, kuinka sitä voitaisiin tehdä inhimillisesti ja kestävästi työhyvinvointia ja työkykyä lisäävällä tavalla.
Työ lisää yksilön hyvinvointia
Matti Joensuu ja Mikko Henriksson toivovat, että yksittäisten indikaattoreiden sijaan erilaisissa tarkasteluissa huomioitaisiin muutosten kokonaisvaikutukset. Esimerkiksi jos osatyökykyisten työhön osallistuminen lisääntyy, saattaa sairauspoissaolojen määrä kasvaa, mutta kansantaloudellisesti tämä on hyödyllistä, jos työllisyysaste nousee ja kokonaistuotanto lisääntyy.
Työhön osallistuminen puolestaan tuottaa yksilölle hyvinvointia ja lisää hyvinvointia myös yhteiskunnallisesti. Useammassa hallitusohjelmassa on ollut tavoitteena työllisyysasteen nostaminen, mutta ennen kaikkea työhön osallistuminen lisää yksilön hyvinvointia ja antaa merkityksellisyyden tunnetta.
– Se, että pystyt olemaan töissä, osallistumaan ja olemaan osa työkokonaisuutta parantaa materiaalista, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja antaa mielekkään tarkoituksen olemassaololle, Joensuu sanoo.
Työntekijän sijaan pitäisi muokata työtä
Matti Joensuu ja Mikko Henriksson toteavat, miten työpotentiaalissa on loppupeleissä kyse hyvin yksinkertaisesta näkökulman laajentamisesta. Moni ala kärsii tällä hetkellä työvoimapulasta, ja työpaikoilla jää työtä tekemättä sen takia.
Työpaikan tasolla työpotentiaali tarkoittaa sen miettimistä, mitkä asiat jarruttavat työn syntymistä ja mihin panostamalla sitä syntyisi. Miten työtä voisi esimerkiksi tehdä toisin, jolloin sitä ehkä saataisiin tehdyksi enemmän inhimillisesti kestävällä tavalla.
Osalla työpaikoista mietitään jo, miten ne pystyisivät hyödyntämään esimerkiksi osatyökykyisiä, jotta työtä pystyisi tekemään pienemmälläkin osaamisella tai erilaisilla rajoitteilla. Työn tekemisen toteutumiseen vaikuttavat tällöin esimerkiksi työjärjestelyt, työn muokkaaminen ja osaamisen kehittäminen.
Maahanmuuttaneilla puolestaan on usein työkykyä, mutta kielitaidottomuus rajoite, joka voi estää työllistymisen.
– Heidän kohdallaan näkökulmaa pitäisikin muuttaa niin, että työtehtävissä suomen osaamattomuus ei olisi kriittinen tekijä, Henriksson sanoo.
Lisää mahdollisuuksia työn syntymiselle
Yhteiskunnan tasolla työpotentiaali voi toteutua työn tekemisen ehtoja muuttamalla.
– Jotta mahdollinen työ tulisi tehdyksi, se tarvitsee optimaaliset olosuhteet myös yhteiskunnan suunnalta. Iso osa on työn tuottavuuteen, liikkuvuuteen tai innovaatioihin liittyviä reunaehtoja, Matti Joensuu sanoo.
Osa rajoitteista liittyy työnteon kannusteisiin kuten tukien ja palvelujen rakenteeseen, jotka eivät parhaalla tavalla tue työhön osallistumista. Osaa töistä on kannattamatonta tehdä tuottavuusvaatimusten takia.
– Jos meillä on sellaista työvoimaa, joka voisi tehdä sitä työtä kuitenkin, pitäisikö yhteiskunnan ja työpaikan yhdessä löytää sellaisia ratkaisuja, että henkilö voi silti olla töissä ja tehdä työtä sen verran mitä pystyy, Joensuu sanoo.
Maahanmuuttajien kohdalla yhteiskuntatason muutos voisi tarkoittaa esimerkiksi nopean työelämään siirtymisen mahdollistamista Suomeen tulleille.
– Ei i olisi hitaita käsittelyaikoja, jotka rajoittavat työllistymistä, Henriksson jatkaa.
Myös työnantajille suunnattuja palveluja olisi kehitettävä, jotta niiden olisi helpompi löytää esimerkiksi osatyökykyisille työttömille töitä.
– Työpaikat tarvitsevat koulutusta ja konsultointia sen miettimisessä, minkälaisia töitä siellä on, minkälaisia ovat rekrytointikäytännöt ja miten työpaikka pystyisi hyödyntämään työvoimapulassa erilaisia työntekijäryhmiä, Joensuu sanoo.