Miina Mänttäri kertoo, miten mentorina joutui tekemään paljon töitä sen eteen, että tuli ymmärretyksi, koska mentoroitavien suomenkieli on vielä vajavainen. Vierellä Marja Koskela.
Pajakaveri tukee ja neuvoo selkokielellä
Komeetta-hanke on edistänyt työmarkkinoiden ulkopuolella olevien maahanmuuttajataustaisten miesten työllistymistä matalan kynnyksen mentoroinnin avulla. Mentorointi on helppo väline tutustua toiseen ja lisätä ymmärrystä kulttuurieroista.
Lähes joka työpaikalla edellytetään valmiuksia työskennellä eri taustaisten ihmisten kanssa. Toimiva vuorovaikutus ei kuitenkaan synny itsestään vaan edellyttää molemminpuolista ymmärrystä eri osapuolten välillä.
Kulttuurisesti osallistavaa mentorointia työelämään eli Komeetta-hankkeen tavoitteena on ollut madaltaa suomalaisten ja maahan muuttaneiden kynnystä tutustua toisiinsa. Silta-Valmennusyhdistyksen kuudella kuntouttavan työtoiminnan työpajalla mentorit ovat tutustuttaneet maahan muuttaneita suomalaiseen kulttuuriin ja työelämään.
Matalan kynnyksen hankkeessa mentoreina toimivat kuntouttavan työtoiminnan työpajalaiset ja mentoroitavina kotoutumiskoulutuksessa olevat maahanmuuttajamiehet, jotka olivat työpajalla työharjoittelujaksolla. Pareja pyrittiin saamaan yhteen yhteisten kiinnostuksen kohteiden perusteella.
– Mentorit kertoivat omalle parilleen, mitä työpajalla tehdään ja minkälaisia työvälineitä käytetään. Koska opastus tapahtui suomeksi, tuki se samalla maahan muuttaneen kielen oppimista, TSL:n koulutussuunnittelija Marja Koskela kertoi työskentelystä hankkeen loppuseminaarissa.
Työpajoilla tapahtuneen mentoroinnin lisäksi hankkeessa koulutettiin maahanmuuttajien parissa työskenteleviä kulttuurisensitiivisestä työotteesta sekä kehitettiin vertaisryhmätoimintaa. TSL vastasi mentori- ja henkilöstökoulutusten toteutuksesta ja Silta-Valmennusyhdistys koordinoi hankekokonaisuutta. Hanke päättyy heinäkuun 2023 lopussa.
Omat kokemukset ja osaaminen jakoon
Mentorina toiminut Miina Mänttäri on itse kuntouttavassa työtoiminnassa hyvinvointipaja Liikkuvassa. Mänttärihalusi mukaan mentoritoimintaan, koska on tehnyt samantyyppistä vapaaehtoistyötä aiemminkin.
– Halusin haastaa itseäni ja ajattelin, että voin oppia tästä itsekin. Olen itse asunut USA:ssa lähes kaksikymmentä vuotta, joten koen oloni hyvin mukavaksi erimaalaisten kanssa.
Mänttäristä on aina ollut kiva tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla heidän elämästään sekä siitä, millaisissa paikoissa he ovat eläneet ja mitä tehneet ennen tuloaan Suomeen. Mentoroitavansa kanssa Mänttäri keskusteli muun muassa tämän ammattihistoriasta sekä siitä, mitä tämä toivoisi tekevänsä Suomessa.
– Lisäksi kerroin hänelle kahvakuulista ja näytin, miten niitä käytetään. Puhuimme myös hänen perheestään ja lapsista.
Koska Mänttärillä ja mentoroitavalla ei ollut sujuvaa kommunikaatiokieltä, vaati keskustelu hyviä hermoja.
– Mentorina olin vastuussa, että kommunikointi toimi. Piti kovasti tsempata, että toinen ymmärsi, mistä puhuttiin ja tulin ymmärretyksi.
Vaikka kokemuksessa oli omat haasteensa, olisi Mänttäri valmis ryhtymään mentoriksi myös uudestaan.
Mentorointi toimi siltana lähestyä muita
Työpajoilla mentoriksi ryhtyminen oli vapaaehtoista, ja kiinnostuneet saivat tehtäväänsä koulutusta. Mentoreita ei kuitenkaan ollut, ainakaan hankkeen aluksi, helppo löytää, koska moni pajalainen oli itsekin hankalassa elämäntilanteessa ja epävarma itsestään. Lisäksi jo mentorointi-sana kuulosti monesta vaativalta.
Marja Koskela kertoo, miten mentorointi usein liitetään työ- tai korkeakouluympäristöön. Siksi kiinnostuneiden kanssa on hyvä käydä läpi, mistä mentoroinnista työpajatoiminnassa ylipäätään on kyse.
– Se vaatii kontekstin ymmärtämistä: ketä mentoroi, missä mentoroi ja koulutuksen sisällön ja teemojen ymmärtämistä.
Koulutuksessa mentoreiden kanssa käytiin läpi esimerkiksi kysymyksiä koulutus- tai työtaustasta, joista keskustella mentoroitavien kanssa sekä selkokielen ja kuvien käyttöä, ennakkoluuloja ja sitä, miten tulkinnat asioista tai ihmisten toiminnasta voivat näkyä työpajoilla.
Mukaan lähteneet pajalaiset saivat mentoroinnista pajapäiviin uutta ja mielekästä tekemistä sekä vaihtelua. Moni koki myös saaneensa käytännön työkaluja, miten jatkossa lähestyä maahan muuttaneita.
– Mentorin rooli toimi ikään kuin taikaviittana, jonka avulla lähestyä toisia, Koskela sanoo.
Osa mentoreista on jatkanut maahan muuttaneiden tukemista virallisen mentoroinnin päätyttyä joko työpajalla tai muussa maahanmuuttajatyössä. Mentoroitavat puolestaan saivat yhteisestä työskentelystä itselleen helposti lähestyttävän pajakaverin, jolta voi myös jatkossa kysyä apua ja neuvoja.
Miina Mänttäri ei ole tavannut mentoroitavaansa pajaympäristön ulkopuolella. Hän kertoo kuitenkin opastaneensa tämän oman puolisonsa jalkapallojoukkueeseen, jotta tämä saisi itselleen harrastuksen kautta uusia keskustelukumppaneita pajayhteistyön päätyttyä.
Mentoroinnille on ehdottomasti tarvetta
Komeetta-hanke järjesti myös työpajaympäristöön sijoittuvia vertaisryhmiä, joissa maahan muuttaneet kävivät läpi suomalaisen työkulttuurin ominaispiirteitä sekä omia tavoitteita.Mentorit kävivät ryhmissä vierailulla. Ryhmiä vetänyt Marianne Rajala Silta-Valmennusyhdistyksestä totesi hankkeen loppuseminaarissa, miten vierailut avarsivat maailmankuvaa puolin ja toisin.
– Maahan muuttaneet oppivat suomalaisesta työelämästä ja mentorit eri kulttuureista tulevien työkavereiden huomioimista, joka on erittäin tärkeä taito nykytyömarkkinoilla.
Loppuseminaarissa kokemuksiaan pelkällä etunimellään kommentoinut Abdullah kertoi, miten hänvertaisryhmässä pääsi kärryille työnhausta ja ylipäätään suomalaisesta systeemistä.
– Lisäksi ymmärsin, että minun pitää opetella kirjoittamaan paremmin ja käyttämään tietokonetta.
Tulevaisuudessa hän haluaisi opiskella autonkorjaajaksi.
Marja Koskelan mielestä mentorointia voisi käyttää laajemminkin sekä työpajoilla että missä tahansa ympäristössä, jossa on sekä suomalaisia että maahan muuttaneita.
– Se madaltaisi kynnystä tutustua puolin ja toisin toiseen ja lisäisi yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta aika pienin ponnistuksin. Mentorointimallista olisi apua myös työvoimapulasta kärsiville monimuotoisille työpaikoille, joissa kaikkien osaamista ja panosta tarvitaan kipeästi.