Omannäköinen digiarki kuuluu kaikille

Vain harva suomalainen on täysin digitaidoton, mutta monella on puutteita jollain digitaalisuuden osa-alueella eli he ovat osaamattomia suhteessa johonkin. Vaikka osaisi käyttää pikaviestimiä tai katsoa videoita netistä, sähköisten asiointipalveluiden käyttö ei ehkä onnistukaan.

Erityisesti nuoret saattavat olla kokemattomia asiointipalveluiden kanssa. Pitkään työttömänä olleilla puolestaan on vähän tilaisuuksia kehittää osaamistaan. Suomessa on myös joukko pitkään työelämässä olleita, joiden ammateissa digitaalisuus ei tähän asti ole ollut merkittävässä roolissa. Jos digitaalisuus ei ole osa omaa arkea, ei välttämättä hahmota sitä, miten yhteiskunta toimii digitaalisesti eri sektoreilla.

– Henkilö ei osaa hakea sähköisesti töitä, ilmoittautua TE-toimistoon työnhakijaksi tai hakea opiskelupaikkaa, erityisasiantuntija Piia Niilola Digi- ja väestötietovirasto DVV:stä kertoi DigiosaaVa-hankkeen päätöstilaisuudessa.

DigiosaaVa-hanke etsi ratkaisuja yhteiskunnan digiloikan aiheuttamiin haasteisiin. Päätöstilaisuudessa alan asiantuntijat ja hanketoimijat jakoivat kokemuksia työikäisten digiosallisuuden edistämisestä.

Osalla laitevaatimukset osallisuuden esteenä

DVV:n tehtävä on kehittää yhteiskunnan digitalisaatiota valtakunnan tasolla. Virastossa on mietitty, millaista tukea ihmiset tarvitsevat, jotta jokaisella olisi mahdollisuus omannäköiseensä digitaaliseen arkeen.

Osa syistä digiosattomuuden taustalla on selkeitä: henkilö ei osaa käyttää laitteita, hänellä on negatiivinen asenne digitalisaatiota kohtaan tai aiempia ikäviä kokemuksia. Osa syistä puolestaan on hankalammin havaittavissa: yksi on epävarma siitä, mihin omat tiedot päätyvät, toinen pelkää viranomaisia, kolmas ei luota omiin kykyihin hoitaa itsenäisesti asioita.

Hankkeen päätöstilaisuuden paneelissa asiantuntijat totesivat, miten laitevaatimukset jättävät osan ihmisistä digimaailman ulkopuolelle.   

– Ei ole rahaa ostaa konetta tai henkilöllä on viisitoistavuotta vanha läppäri, jota ei voi enää päivittää, Työväen Sivistysliiton perustaitokoulutuksen asiantuntija Pinja Kuusenaho totesi. 

Viitasaaren kaupungin työllisyyspäällikkö Mervi Paananen puolestaan muistutti, miten Suomessa on edelleen katvealueita, joissa puhelimet tai tietokoneet eivät toimi. Silloin ratkaisuksi eivät auta kalliit laitteet.

– Lisäksi laitteita on monia erilaisia, on Applea, Windows-koneita ja Chromebookia. Kaikki toimivat hieman eri tavalla ja pitäisi tietää, miten mikäkin toimii, SeAMKin Pitkospuut -hankeen TKI-asiantuntija Panu Weckman sanoi.  

Pelon tilalle rohkeus kokeilla uutta

Piia Niilola peräänkuulutti tilaisuudessa ympäristöä, joka aidosti kannustaisi uuden oppimiseen ja jossa olisi tilaa kummastelulle ja kyselyille. Moni häpeää digiosaamattomuuttaan, mutta häpeän sijaan Niilola puhuu digirohkeudesta eli uskalluksesta ottaa käyttöön uusia laitteita ja kokeilla uusia asioita sekä tuoda ilmi omaa epävarmuuttaan.

– Digirohkeus on yksi arjen tärkeimpiä taitoja tänä päivänä, mutta miten esimerkiksi oma työympäristö sallii sen? Odotetaanko, että jokainen viidessä minuutissa omaksuu uudet jutut vai annetaanko oppimisella aikaa. Tätä olisi hyvä kaikissa organisaatioissa miettiä, Niilola sanoi.

Hän muistutti, miten digitaidot eivät ole sellaisia, jotka joko osaa täydellisesti tai sitten ei laisinkaan ja paraskin tarvitsee joskus digitukea. Digitaalinen maailma on lisäksi jatkuvassa muutoksessa ja vaikka nyt opiskelisi jonkun asian, vuoden kuluttua sen joutuu todennäköisesti opiskelemaan uudestaan. 

– Me olemme kaikki samassa veneessä, eikä kukaan ole digiasioissa koskaan valmis. Tätä ei voi liikaa korostaa, Pinja Kuusenaho totesi.

Kaskivalmennuksen työvalmentaja Sami Koljonen puolestaan pohti, mitkä olisivat sellaisia täkyjä, joilla ihmiset saataisiin motivoitumaan ja ylipäätään kiinnostumaan digilaitteiden käytöstä, sillä kaikki eivät välttämättä tunnista digitalisaation hyötyjä itselle.

Esteenä voi myös olla, ettei osaa sanoittaa omia puutteitaan. Esimerkiksi töitä hakiessa tai työpaikalla voi olla vaikeuksia kertoa, mikä oma digiosaamistaso on, jos sitä ei itsekään tiedä. Kuusenaho muistutti tilaisuudessa digiosaamismerkeistä, jotka auttavat tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan.

– Myös Opetushallitukselta on tulossa uudenlaisia osaamismerkkejä, jotka auttavat hahmottamaan mitä jo tietää ja mitä kannattaa kehittää.

Pitää saada myös epäonnistua

Yksi keino edistää digiosallisuutta on opetella vaikealta tuntuvia asioitaryhmässämukavan yhdessäolon kautta. Paneelissa todettiin, miten vertaistuki ja vuorovaikutuksellinen opiskeluilmapiiri edistävät oppimista.

– Pitää olla turvallinen ympäristö kokeilla ja myös epäonnistua. Se on ihan valtavan tärkeää. Kannattaa myös miettiä, mikä on riittävä osaamisen taso, koska kaikkea ei voi tietää, Digijuu Digime -hankkeen projektipäällikkö Sini Saarinen sanoi.  

Luottamuksellisessa ja kannustavassa ilmapiirissä motivaatio kokeilla uutta kasvaa.

– Opiskelutahdin pitää kuitenkin olla riittävän rauhallinen ja edetä ryhmäläisten ehdoilla. Tarvittaessa asioita pitää kerrata ja pilkkoa pienempiin osiin, Sami Koiranen kertoi omista kokemuksistaan.

Pinja Kuusenaho korosti ohjauksen merkitystä. Kun opetustilanteessa on matala kynnys pyytää apua, rohkaisee se tuomaan esille omaa osaamattomuuttaan.

– Omilla kursseillamme annamme apua myös tarvekartoituksessa eli mitä kaikkea opiskelijan on oikeasti tarpeen osata pelkän lähtötason selvittämisen sijaan. On myös tärkeää tietää, millaiset valmiudet itse kullakin on oppia uusia digitaitoja ja ymmärtää, millainen oppija on, Kuusenaho kertoi TSL:n kursseista.