Mistä lääkkeet kuntien talousahdinkoon?

Kuntatalous vahvistui viime vuonna ennätysheikolta tasolta poikkeuksellisen hyviin lukemiin, kun valtion koronatuki ja kunnallisveron ennakoitua parempi kertymä nostivat tuloksen plussalle lähes kaikissa Manner-Suomen kunnissa.

Suureen riemuun ei ole kuitenkaan syytä, sillä kuntien talouden pitkän aikavälin näkymät ovat edelleen synkät. Vaikeinta on muuttotappiosta kärsivissä kunnissa, joissa väki vanhenee ja palvelujen tarve kasvaa.

Kunta- ja aluejohtamisen tutkijatohtori Anni Jäntti Tampereen yliopistosta huomauttaa, että Suomi on jakautumassa yhä selvemmin kasvaviin ja taantuviin alueisiin. Julkisen vallan tulee perustuslain mukaan taata kaikille yhdenvertaiset palvelut, mutta monessa kunnassa tätä on käytännössä vaikea saavuttaa.

– On selvää, että kuntien rahoituspohja ei vastaa niiden tehtäviä, Jäntti toteaa.

Lakisääteiset tehtävät on hoidettava

Kuntien tehtävät määritellään kuntalaissa ja useissa sektorikohtaisissa säädöksissä opetuksesta terveydenhoitoon ja ympäristönsuojelusta pelastustoimeen. Lisäksi kuntien toimintaa ohjaavat eri toimialojen ministeriöiden normit ja ohjeistukset.

Voisiko kunta tinkiä velvoitteistaan vetoamalla heikkoon talouteen?

– Lakisääteisistä tehtävistä kunta ei voi kieltäytyä, valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvos Minna-Marja Jokinen vastaa.

Hänen mukaansa moni asia on kuitenkin tulkinnanvarainen. Lait eivät nimittäin välttämättä määrittele yksityiskohtaisesti kuntien velvollisuuksia palvelujen tuottamisessa.

– Kuntien valinnanvapaus on kuitenkin koko ajan kaventunut, sillä erityislailla annetut tehtävät koskevat suurinta osaa kuntien tehtävistä.

Kaikkein vähiten liikkumavaraa kunnilla on sosiaali- ja terveyspalveluissa, jotka on jo perustuslainkin mukaan turvattava yhdenvertaisesti kaikille suomalaisille.

– Mitä enemmän mennään peruspalvelujen kovaan ytimeen, sitä tiukemmiksi rajat menevät. Sen sijaan vaikkapa liikunta- ja kulttuuritoimessa ei ole yhtä tarkkaa määrittelyä, miten kunnan pitäisi asiat hoitaa, Jokinen vertailee.

Kriisikunnalla voi olla edessä pakkoliitos

Valtiovarainministeriö seuraa kuntien tilinpäätöksiä ja käynnistää tarvittaessa arviointimenettelyn, jos kunnan talous heikkenee oleellisesti. Niin sanotuksi kriisikunnaksi määritellään erityisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevat kunnat, joiden taloudessa täyttyvät laissa määritellyt kriteerit.

– Erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien arviointimenettelyn raja-arvot perustuvat konsernitilinpäätöksiin, eikä niitä ole vielä viime vuodelta käytettävissä. Vuoden 2019 tietojen perusteella arvioimme, että uusia kuntia voisi olla tulossa arviointimenettelyyn 2–3.

Ministeriön nimittämä arviointiryhmä käy läpi kunnan taloudellisen tilanteen ja mahdollisuudet järjestää lakisääteiset palvelut asukkailleen. Jos kunta ei kykene elvyttämään talouttaan, on kuntaliitos ensisijainen vaihtoehto.

Pakkoliitos edellyttää aina, että kunta ei pysty enää vastamaan lakisääteisistä palveluista.

Kuntien pakkoavioliittoja on toteutunut harvoin. Viimeisimmät ovat 2010-luvun puolivälistä, jolloin Lavia liitettiin Poriin ja Tarvasjoki Lietoon.

– Sen sijaan vapaaehtoisia kuntaliitoksia on tapahtunut joitakin arviointimenettelyn jälkeen.

Sote-uudistus avaa mahdollisuuksia

Pitkään valmistellussa sote-uudistuksessa kuntien suurin menoerä eli sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyisivät laajemmille hyvinvointialueille. Jäntin mielestä tämä voisi olla hyvä tilaisuus keventää muitakin kuntien tehtäviä, mikäli niillä on tähän kiinnostusta.

– Kuntien kannalta oleellista on, kuinka paljon niille jää taloudellisia resursseja hoitaa jäljelle jääviä tehtäviä, kun sote-asiat siirtyvät niiltä pois.

Jäntin mielestä valtio on viime vuosina epäonnistunut kohdentamaan riittävää rahoitusta kuntatasolle. Kuntien palveluvelvoitteita on lisätty, mutta rahoitus ei ole noussut samassa tahdissa.

– Kuntien selviämisessä on kuitenkin kyse muustakin kuin rahasta. Niiden on entistä haasteellisempaa löytää osaavaa työvoimaa. Selvimmin tämä näkyy lääkäripulana.

Tästä muistutti äskettäin myös julkisten alojen eläkkeistä vastaava Keva, jonka mukaan kolmasosa kuntien nykyisestä henkilöstöstä jää eläkkeelle seuraavan vuosikymmenen aikana.

Kuntatalouden kestävyydestä keskeinen vaaliteema

Minna-Marja Jokinen ja Anni Jäntti toivovat, että kuntatalouden kestävyydestä käydään syvällistä keskustelua kuntavaalien alla.

– Ymmärrettävästi moni ehdokas haluaa keskittyä itselleen rakkaisiin aiheisiin, mutta lisäksi olisi tärkeää käydä keskustelua kunnan ydintehtävistä – mitä pitäisi oikeasti tehdä ja mihin paukut riittävät, Jokinen sanoo.

Jokinen toivoo vaalikeskusteluun realismia, sillä viime vuoden ylijäämistä huolimatta kuntien taloudellinen liikkumavara on pieni.

– Esimerkiksi investointien välttämättömyyttä olisi hyvä pohtia. Vaikkapa koulujen ja liikuntapaikkojen rakentamisessa voitaisiin ehkä tehdä yhteistyötä muiden kuntien kanssa, Jokinen ehdottaa.

Anni Jäntti toivoo, että kuntavaalikeskustelu keskittyisi nimenomaan paikallisiin asioihin. Jokaisessa kunnassa on omanlaisensa haasteet.

– Akuuttien ongelmien ohella olisi hyvä, että keskusteltaisiin myös ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä. Se määrittää pitkällä aikavälillä kunnan tulevaisuuden.