Menneisyyttä kannattaa muistaa

Sata vuotta sitten moni työläinen oli käynyt vain muutaman vuoden kansa- tai kiertokoulua, ja ihmisten ymmärrys oman pitäjän tai maan asioista oli puutteellinen.

Työväen Sivistysliittoa perustamassa ollut historian professori, poliittinen vaikuttaja ja kansanedustaja Väinö Voionmaa totesi aikanaan, miten sisällissota oli ollut seurausta ihmisten sivistyksen puutteesta ja miten ihmisiä, niin työväestön kuin porvariston puolella, piti valistaa ja sivistää, jotta mitään sellaista kuin mitä tapahtui vuosina 1917 ja 1918, ei tapahtuisi enää koskaan uudestaan.

Työväestön sivistys elämän tehtäväna

Väinö Voionmaalla oli selkeät suunnitelmat olemassa, kun TSL:ää syksyllä 1918 lähdettiin suunnittelemaan, ja hän toimi liikkeen johtohahmona sen ensimmäiset 30 vuotta. Sivistysliitto perustettiin 1.9.1919.

Tuomisto kuitenkin arvioi, että ilman Voionmaan suunnitelmiakin olisi ehkä perustettu jokin vastaava organisaatio. Esimerkiksi kirjallisuuteen pohjautuvaa järjestöä oli ehdottanut perustettavaksi muutamakin taho.

– Voionmaa kuitenkin kokosi aiempia ajatuksia yhteen ja otti lisäksi suoraan esimerkin Ruotsin ABF:stä. Hänellä oli myös keskeinen rooli rahoituksen järjestämisessä eli siinä, että TSL:n sivistystyö käynnistyi valtion tuella.

Voionmaa näki, miten taloudellinen köyhyys usein kulki yhdessä henkisen rajoittuneisuuden kanssa ja miten molempien parantaminen auttaisi sekä työväestöä että koko Suomea. Jo ennen TSL:n perustamista Suomessa oli ollut työväenopistoja, mutta niissä oli kartettu yhteiskunnallisia kysymyksiä eli käytännössä politiikkaa.

– Voionmaa uskoi, että yhteiskunnallisten aineiden ja erityisesti historian avulla tavallinen työläinen oppisi näkemään oman paikkansa yhteiskunnassa ja sen myötä kääntämään ymmärryksen käytännön toiminnaksi: hän osallistuisi yhteiskunnalliseen elämään, äänestäisi ja puhuisi demokratian puolesta ja näin omalta osaltaan vaikuttaisi tulevaisuuden muotoutumiseen.

TSL:n ensimmäisten vuosien opintokerhojen, luentojen ja koulutusten tavoite olikin auttaa työläisiä ymmärtämään paremmin yhteiskunnallisia asioita.

– Toki siellä opetettiin myös muita aineita: suomen kieltä ja kirjoittamista, biologiaa ja vieraita kieliä sekä tutustuttiin maailman kirjallisuuden valioihin, ja ylipäätään avarrettiin omaa elämänpiiriä pienen savupirtin tunnelmasta.

– Tuohon aikaan ongelma oli sekin, että iso osa ihmisten lahjakkuudesta meni hukkaan, koska he eivät päässeet kehittämään itseään, historiantutkija Tero Tuomisto kertoo. TSL auttoi omalta osaltaan.

TSL:n historia kaksiin kansiin

Tuomisto alkoi kirjoittaa TSL:n ensimmäisistä vuosikymmenistä jo 1990-luvun alussa, mutta silloin valmistunutta käsikirjoitusluonnosta ei viety liitossa eteenpäin, ja paksu kansio hautautui vuosiksi Tuomiston kirjahyllyyn.

– Aina välillä katselin aineistoa, mutta vasta 2010-luvulla hanke käynnistyi uudestaan.

Nyt julkaistu ensimmäinen osa, runsaat 400 sivua, ulottuu TSL:n synnystä sotavuosien jälkeiseen aikaan. Teoksen toinen osa julkaistaan helmikuussa 2023.

Tuomiston mielestä TSL:n koko toiminta muistuttaa siitä, että kaikki ei ole itsestään selvää.

– Tarvitsemme jokainen edelleen lisää tietoa ja ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Emme saa unohtaa sivistystyön ja ihmisten kouluttamisen tärkeyttä sekä henkisen tyydytyksen ja sisällön tarjoamista, jotta ihmiset pysyisivät virkeinä ja ymmärtäisivät enemmän maailman menosta.

Tero Tuomisto uskoo, että Voionmaan opeille olisi käyttöä myös nykypäivänä, vaikka niitä ei voikaan sellaisenaan soveltaa.

– Mutta hyödyksi on jokin yleinen ajatus siitä, että historiallisella ymmärryksellä on merkitystä, jotta ihmiset tänäkin päivänä ymmärtäisivät oman paikkansa ja oman maansa paikan tässä globaalissa kokonaisuudessa ja toimisivat sen mukaan.

Katsomalla vain nykyhetken tapahtumia suhteellisuudentaju katoaa.

– Historiallinen perspektiivi saattaisi auttaa ymmärtämään ja ottamaan rauhallisemmin, että jos meillä esimerkiksi nyt laskee elintaso pari prosenttia, ei se ole maailmanloppu. Ennen on ollut paljon huonommin. Perspektiivi auttaisi ymmärtämään, että esimerkiksi ihmisten toimeentulo ja sosiaaliturva on muuttunut määrätietoisella toiminnalla kokonaisuudessaan paremmaksi sadan vuoden takaisesta.