Linda Stenström, Kamille De Backer ja Lilli Rasilainen.

22.10.2019
Yhteiskunta ja osallisuus

Maahanmuuttajanaisten osaaminen näkyviin

Maahanmuuttajilla on usein paljon sellaista osaamista, jota yhteiskunta ei tunnista tai tunnusta. Kansainvälinen EME-hanke etsii keinoja tehdä osaamista näkyväksi.

Tulevaisuudessa Suomi tarvitsee yhä enemmän työperusteisia maahanmuuttajia huoltosuhteen turvaamiseksi.

– Samalla kuitenkin unohdamme, että meillä on jo täällä paljon maahanmuuttajia, joilla on monenlaista osaamista, työkokemusta ja koulutusta, mutta jotka eivät tiedä, miten saisivat osaamisensa tunnustettua, hankepäällikkö Lilli Rasilainen TSL:stä sanoo.

Suomalaistaustaisista naisista yli 70 prosenttia käy töissä, mutta maahanmuuttajataustaisista naisista vain noin 40 prosenttia.

Kun osaaminen on tunnustettu, helpottaa se työllistymistä. Empowering Migrants for Employment EME -hanke etsii keinoja, joilla maahanmuuttajien ja erityisesti vähän koulutettujen naisten osaaminen tunnistettaisiin paremmin. Hankkeessa on mukana yhteistyökumppaneita Suomesta, Ruotsista ja Belgiasta. Tarkoituksena on, että osallistujat oppivat toisiltaan maahanmuuttajien työllistämiseen ja osaamisen tunnistamiseen liittyviä hyviä käytäntöjä.

IKÄÄNTYNEIDEN MÄÄRÄ KASVAA

Belgialaisen kansalaisjärjestö EVA bxl:n tavoitteena on parantaa Brysselissä sosioekonomisesti heikoimmilla alueilla asuvien maahanmuuttajataustaisten vanhusten palveluiden saatavuutta. Belgiassa on nyt ensimmäinen iso aalto maahanmuuttajataustaisia vanhuksia, jotka tarvitsevat apua selviytymisessä.

– Useinkaan he eivät käytä perinteisen hoivasektorin palveluita, koska ihmisillä ei ole tietoa palveluista tai ne eivät vastaa tarpeita, projektikoordinaattori Kamille De Backer sanoo.

Vuonna 2030 jo joka kolmas vanhus on Belgiassa maahanmuuttajataustainen.

– Näissä yhteisöissä naiset ovat perinteisesti huolehtineet ikääntyneistä vanhemmistaan, sukulaisistaan ja omista lapsistaan, mutta he eivät voi työskennellä hoivatyön ammattilaisina, koska heillä ei ole osaamisesta virallista koulutodistusta ja perinteisessä koulujärjestelmässä heidän pitäisi aloittaa opinnot alusta.

EVA-projektin tarjoama koulutus on joustavampaa ja huomioi myös koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankitun osaamisen ja ihmisten erilaiset lähtökohdat.

– Omassa koulutuksessamme pääkieli on hollanti, mutta asioita voidaan kääntää niin monelle kielelle, että ne tulevat varmasti ymmärretyiksi.

MONIMUOTOISUUTTA HOIVAPALVELUIHIN

Kamille De Backer kertoo, että naiset, jotka ovat toimineet omissa yhteisöissään hoivaajina, voisivat toimia siltana vanhusten ja palvelujärjestelmän välillä. Maahanmuuttajayhteisöissä on esimerkiksi hoivaan liittyviä tabuja, joita nämä kulttuuritulkit voisivat lieventää.

– Ikääntyneiden voi olla vaikeaa vastaanottaa muuta kuin lääketieteellistä apua.

Päiväkeskusten aktiviteetit puolestaan voisivat olla monimuotoisempia, jotta yhä useampi ottaisi niihin osaa.

– Ruoka ja ruokatavat ovat monessa kulttuurissa hyvin keskeisessä osassa, mutta jos henkilö ei ole tottunut vierailta tuntuviin ruokiin ja tapoihin, hän ei välttämättä tunne itseään tervetulleeksi vanhainkotiin, jossa ruoka on tyypillisesti hyvin belgialaista, De Backer sanoo.

Suomessa ikääntyneiden maahanmuuttajien määrä ei vielä ole suuri, mutta heidän määränsä kasvaa koko ajan. Lilli Rasilainen toteaa, että Suomessa mietitään tulevaisuudessa samoja asioita kuin mitä Belgiassa mietitään nyt.

– Kansainvälinen yhteistyö auttaa meitä pohtimaan omaa tulevaisuuttamme ja varautumaan siihen.

POHJOIS-RUOTSISTA LÖYTYY HALUKKAILLE TÖITÄ

Pohjois-Ruotsissa väki vanhenee, työikäisen väestön määrä pienenee ja vanhuspalveluihin on ollut vaikea saada riittävästi työntekijöitä. Siksi Piteån kunta on aloittanut projektin, jossa vanhustenhuollosta kiinnostuneet maahanmuuttajat voivat tutustua alaan. Employment for migrants -projektissa lähihoitajana työskentelevät mentorit tutustuttavat ohjattavansa ruotsalaiseen työkulttuuriin ja työhön vanhusten hoivapalveluissa. Samalla osallistujat oppivat ruotsia.

– Jos maahanmuuttaja saa riittävästi tukea kotoutumiseen heti alussa, hän integroituu nopeammin ruotsalaiseen yhteiskuntaan, Piteån kunnan EU-koordinaattori Linda Stenström muistuttaa.

Yksi työharjoittelujakso kestää noin puoli vuotta. Tavoite on saada kiinnostuneet jatkamaan opintoja viralliseen lähihoitajakoulutukseen.

­­­­– Projektin jälkeen he voivat työskennellä sijaisina. Meidän pitää myös miettiä, voisiko helpoimpia hoivatehtäviä tehdä ilman virallista koulutusta, Stenström sanoo.

Lilli Rasilainen uskoo, että Suomi voisi ottaa paljonkin mallia Piteån kunnan joustavasta mallista ja yksilöllisestä palvelutarjonnasta.

– TSL suunnittelee rahoituksen hakemista yhteistyöhankkeelle hankkeelle, jossa kokeiltaisiin samantapaista mentorointi- ja työllistämismallia Suomessa.

VERTAISTUKI AUTTAA TYÖLLISTYMISPOLULLA

Lokakuun alussa belgialaiset ja ruotsalaiset yhteistyökumppanit kävivät Suomessa tutustumassa TSL:n Ote työhön -hankkeeseen. Työttömille työnhakijoille suunnatut kotouttamispalvelut sulkevat ulkopuolelle esimerkiksi lasten kanssa kotona olevia maahanmuuttajaäitejä. Lisäksi moni kaipaa yksilöllistä tukea, jota TE-palveluista ei saa. Ote työhön -hankkeessa kehitetty vertaisohjausmalli tarjoaa näihin haasteisiin ratkaisuja.

Työssäkäyviä maahanmuuttajia on koulutettu työelämäohjaajiksi, jotka ohjaavat vertaisryhmiä. Ryhmissä pitkään pois työelämästä olleet maahanmuuttajat perehtyvät suomalaiseen työelämään ja työkulttuuriin, harjoittelevat työnhakua ja oppivat työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista sekä ammattiliiton jäsenyydestä. Ryhmätapaamiset pidetään suomeksi, joten samalla osallistujien kielitaito paranee.

Natasha Petrell

Lue myös

15.12.2023
Yhteiskunta ja osallisuus

Talouspolitiikkaa ohjaavat ideologiat