Liikunnan ilo kuuluu kaikille

Nepsy-kirjon lapsiin ja nuoriin suhtaudutaan usein negatiivisesti ja ymmärtämättä, että kaikki eivät pysty toiminaan halutulla tavalla. Ikävä kommentointi onkin monen nepsy-lapsen ja -nuoren arkea.

Suomen Työväen Urheiluliitto TUL:ssa toivotaan, että kohtaamiset liikunnan ja urheilun parissa antaisivat kaikille onnistumisen kokemuksia. Jos lapsi tai nuori ei kuitenkaan tule nähdyksi omana itsenään ja positiivisen palautteen sijaan häntä aina moititaan vääränlaisesta käytöksestä, voi harrastusinto lopahtaa.

– Jopa joka kymmenennellä suomalaisella on jonkinasteisia nepsy-oireita. Tämä on liian iso porukka tippumaan pois liikunta- ja urheiluharrastuksista. Sen sijaan liikunta voi olla hyvä tapa tukea heitä, TUL:n hallinnon koordinaattori Aino Nevalainen sanoo.

Nepsy-kirjolla tarkoitetaan monenlaisia neuropsykiatrisia haasteita, joihin kuuluvat muun muassa autismin kirjo, ADHD, erilaiset kielellisen kehityksen ja oppimisen haasteet sekä Touretten syndrooma. Haasteet voivat näkyä esimerkiksi hieno- tai karkeamotoriikassa. Liikunta edesauttaa osaltaan näiden taitojen kehittymistä, ja toisaalta fyysinen aktiivisuus voi auttaa esimerkiksi impulsiivisuuden hallinnassa.

– Lisäksi nepsy-kirjoon kuuluville toimiminen ikätovereiden kanssa voi olla hankalaa, jos on esimerkiksi vaikeuksia sääntöjen noudattamisessa tai tunteiden hallinnassa. Seura-, joukkue- tai ryhmätoiminta voi puolestaan auttaa sosiaalisten suhteiden muodostamisessa ja antaa ryhmään kuulumisen kokemuksia, Nevalainen sanoo.  

Ajatustenvaihtoa vertaisten kanssa

Se, miten lapsi ja nuori tulee kohdatuksi seuratoiminnassa, on monesti ohjaajan taidoista ja asenteesta kiinni. Hei! Kato mua! on TUL:n ja Kuntoutussäätiön ohjaajille ja valmentajille kehittämä koulutuskokonaisuus nepsy-kirjosta. Koulutuksessa käydään läpi muun muassa rutiinien ja struktuurin merkitystä, toiminnanohjausta sekä kannustetaan huomaamaan kaikki hyvä.

– Vaikka harrastajalla olisi huono päivä, jokaisessa treenissä on jotain hyvää. Koulutuksessa kerrotaan, miten tunnistaa näitä positiivisia asioita ja onnistumisia sen sijaan, että osallistujalle jälleen kerran kerrottaisiin, missä kaikessa taas tänään meni pieleen, TUL:n viestintäkoordinaattori Aino Raiskinmäki sanoo.

Koulutuskokonaisuuteen kuuluu verkossa itsenäisesti opiskeltavia osioita sekä lähikoulutuspäiviä. Lähikoulutuksia järjestetään muutaman kerran vuodessa eri puolilla Suomea.  

– Niissä pureudutaan vielä käytännönläheisemmin asioihin. Iso anti on myös se, että tapaamisissa voi muiden ohjaajien kanssa keskustella, mikä omassa seurassa on toiminut, tuottanut iloa tai aiheuttanut haastetta, Raiskinmäki jatkaa.    

Tärkeä kohderyhmä, jota ei saa unohtaa

TUL:lla on noin 700 jäsenseuraa. Hei! Kato mua! -kokonaisuus on kuitenkin kaikille avoin. Siten myös lajiliittojen toimijat ja muut kiinnostuneet voivat hyödyntää oppeja omassa toiminnassaan.

– Mitä useampi ohjaaja käy koulutuksen, sitä parempaa seuratoimintaa pystymme tarjoamaan. Koulutus on myös urheiluseuralle valttikortti, koska näin se pystyy osoittamaan, että valmennuksessa on mietitty kohtaamista, Aino Nevalainen sanoo.

Verkkokoulutusalustalta löytyy esimerkiksi vinkkilista pienistä konkreettisista asioista, joilla voi parantaa tuntien rauhallisuutta ja toimivuutta. Vaikka koulutus on nepsy-kirjon lasten ja nuorten kanssa toimimiseen, konkreettiset keinot vaikkapa tunnin rakenteen luomiseksi hyödyttävät kuitenkin koko ryhmää.  

Moni ohjaaja toimii vapaaehtoispohjalta.

– On myös ohjaajille tärkeää, että he saavat matalalla kynnyksellä tukea ja varmuutta ohjaamiseen ja valmiuksia kohtaamisiin, Nevalainen sanoo.

Liikuntaleiriltä perheille uusia kokemuksia

Aino Raiskinmäki kertoo, miten TUL:lle on tärkeää lisätä tietoisuutta nepsy-kirjon yleisyydestä ja vähentää siihen liittyvää stigmaa. Raiskinmäki on itse aikanaan valmentanut lapsia ja nuoria ja kertoo, miten perheet eivät aina uskalla kertoa lapsen oppimisen haasteista tai ylivilkkaudesta valmentajalle. 

– Jos seura pystyy kertomaan, että sen ohjaajat ovat suorittaneet tällaisen koulutuskokonaisuuden, voi se madaltaa harrastuksiin osallistuvien perheiden kynnystä kertoa lapsen erityispiirteistä tai oppimistavoista.

Osana Hei! kato mua! -koulutuskokonaisuutta TUL järjestää kerran vuodessa liikuntaleirin perheille. 

– Tarkoituksena on, että huoltajat tulevat sille yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Leirillä he voivat tutustua toisiin samassa tilanteessa oleviin perheisiin, kokeilla uusia lajeja ja liikkua yhdessä, Nevalainen kertoo.

Samalla ohjaajat pääsevät kokeilemaan koulutuksesta hankkimiaan oppeja käytännössä.