Kunnilla on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa

Suomessa kunnilla on laaja tehtäväkenttä myös kansainvälisesti vertailtuna. Koosta riippumatta jokainen kunta vastaa tietyistä palveluista, ja kuntien julkiset palvelut ovat osa suomalaisten jokapäiväistä arkielämää koko elämänkaaren ajan. Lisäksi kunnat järjestävät vapaaehtoisia palveluita tukeakseen oman alueensa asukkaitten hyvinvointia ja alueen elinvoimaa.

Laajan tehtävänkuvansa takia kunnat ovat avaintekijöitä ilmastokuorman vähentämisessä. Lisäksi ilmaston lämpenemisen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen seuraukset näkyvät paikallisesti kunnissa.

– Vaikka kyse on globaaleista ongelmista, ne konkretisoituvat paikallistasolla, ja kuntien päätöksentekijät, johtajat, työntekijät ja kuntalaiset joutuvat ratkomaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia käytännössä, kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Anni Jäntti Tampereen yliopistosta sanoo.

Ongelmat voivat liittyä esimerkiksi ilmaston lämpenemisestä johtuviin tulviin, kuivuuteen, metsäpaloihin, myrskyjen raivaukseen tai muihin sään ääri-ilmiöihin.

Kunnan yhdyskuntarakenne avaintekijä

Suomi pyrkii olemaan hiilineutraali vuonna 2035, mutta tämä tavoite voidaan saavuttaa vain, jos kunnat vähentävät aktiivisesti hiilipäästöjään. Keinoja siihen on monia, joista yksi on liikenneratkaisut. Esimerkiksi suurin osa arjessa tehtävistä matkoista on lyhyitä, olivat ne sitten työmatkoja, kauppareissuja tai asiointimatkoja.

– Silloin iso kysymys on, tukeeko kunta ilmastoystävällistä liikkumista ja panostetaanko alueella joukkoliikenteeseen ja kevyen liikenteen väyliin vai sellaista liikkumista, jossa yksityisautoilulla on iso osuus, Anni Jäntti sanoo.

Toinen iso kokonaisuus liittyy kunnan asumisrakenteeseen.

– Onko se hajanaista, jolloin tarve oman auton käytölle on suurempi vai onko se tiiviimpää, jolloin arkiset matkat voi tehdä kävellen, pyöräillen tai käyttäen joukkoliikennettä.

Myös maankäytön suunnittelu on keskeinen osa kuntien ilmastotyötä ja esimerkiksi kuntien omistamien metsien käyttöön liittyvät ratkaisut.

– Mitä metsille tehdään ja millä tavalla niitä käytetään? Hakataanko metsiä uusien asuinalueiden tieltä vai pyritäänkö niitä suojelemaan? Vai pyritäänkö metsien osalta toimintaan, joka osaltaan auttaa hidastamaan ilmastonmuutosta ja sopeutumaan siihen, Jäntti luettelee.  

Monet kunnat ovat omistajina erilaisissa energiayhtiöissä. Sitä kautta ne voivat päätöksenteollaan vaikuttaa siihen, minkälaisia energiamuotoja energiayhtiöissä tuetaan ja tuotetaan.

– Kunnat ovat myös isoja energiankäyttäjiä ja voivat vaikuttaa siihen, minkälaisella energialla kuntien kiinteistöt lämmitetään.

Hankinnat konkreettinen keino vaikuttaa

Kunnat hankkivat myös paljon erilaisia tarvikkeita, materiaaleja ja palveluja muilta toimijoilta, ja näissä hankinnoissa piilee merkittävä ilmastopäästöjen vähennyspotentiaali. Hankintakriteerit voivat kohdistua esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöön, energiatehokkuuteen ja hiilidioksidipäästöihin, tilankäyttöön tai esimerkiksi materiaalien kierrättämiseen.

Anni Jäntti muistuttaa myös kuntien kasvatusnäkökulmasta. Varhaiskasvatuksella, kouluilla ja vapaalla sivistystyöllä on laaja tarttumapinta ihmisten elämään.

– Koulujen kestävyyskasvatuksella voi olla vaikutuksia paitsi koululaisiin ja heidän ajatteluunsa, myös siten, että he vievät omissa perheissään tietoa eteenpäin.

Kirjastoilla puolestaan on tärkeä rooli ihmisten tavoittamisessa ja tiedon levittämisessä.

­– Kirjastosta voi lainata nykypäivänä monenlaisia välineitä, eikä kaikkea välttämättä tarvitse hankkia omaksi. Ja kuntien viestinnän avulla voidaan välittää tietoa ekologisemmista ja kokonaiskestävistä valinnoista, Jäntti sanoo.

Talouden raamit ohjaavat edelleen toimintaa

Vaikka kunnat tekevät paljon ilmastotoimia, näkökulmaristiriidat hankaloittavat kuitenkin toimien edistämistä. Yksi syy löytyy kestävyyskäsitteen epämääräisyydestä. 

– Kun puhutaan kestävyydestä, voidaan puhua monista erilaisista asioista. ilmastonmuutokseen liittyen puhutaan pääasiassa ekologisesta kestävyydestä, mutta siihen liittyy myös monia sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen liittyviä kysymyksiä, Anni Jäntti sanoo.

Lisäksi nykyinen talousjärjestelmä ohjaa vahvasti päätöksentekoa ja politiikan sisältöjä ja ajatus taloudellisuudesta ja tehokkuudesta on lyönyt niin voimallisesti läpi, että niiden rinnalle on vaikea tuoda muita näkökulmia.

– Kun tarkastellaan ilmastokriisin liittyvää päätöksentekoa, silloin nämä erilaiset rajat voivat törmätä ja ekologisen kestävyyden rajat olla erilaiset kuin taloudellisen kestävyyden rajat.

Jäntti jatkaa, miten osittain kyse on myös siitä, että ekologisesti kestävämmät ratkaisut voivat olla kalliimpia tai vieraampia, ja siksi ne eivät saa kaikilta kannatusta.  

Kriisien lisääntyessä alkaa tapahtua

Ilmastokysymykset myös politisoituvat helposti.

– Tässä on vastakkainasettelua tiettyjen totuttujen toiminta- ja elintapojen suhteen, ja nämä ovat usein konfliktiherkkiä kysymyksiä, Anni Jäntti sanoo.

Jäntti kertoo, miten esimerkiksi kunnan jonkun kiinteistön lämmitysjärjestelmän vaihto harvoin herättää vastustusta, mutta miten esimerkiksi autoiluun ja kevyenliikenteen väyliin liittyvät keskustelut usein kärjistyvät.

– Ja esimerkiksi keskustelut koulujen kasvisruokapäivistä saavat valtavan isot mittasuhteet suhteessa itse asiaan. Tämä ehkä kertoo myös siitä, että nämä asiat ovat ihmisille tärkeitä ja he kokevat, ettei kunta saisi puuttua asioihin, joista ihmiset haluavat itse tehdä valintoja.

Jäntti muistuttaa, että kunnat ovat kuitenkin julkista valtaa käyttävinä organisaatioina iät ja ajat tehneet vastaavia ratkaisuja, mutta miten ne eivät ole välttämättä liittyneet ekologiseen kestävyyteen vaan talouteen.  

– Voisi hyvin olla myös niin, että kasvisruokapäivä tulisi kouluihin, koska se on edullisempaa ja siksi menisi helpommin läpi.

Vaikka vastakkainasettelut jarruttavat ilmastotoimien edistämistä, Jäntti kuitenkin uskoo, että erilaisten kriisien tullessa lähemmäs omaa arkea kasvaa myös tahto edistää kestävämpää toimintaa.

– Meillä on koko ajan enemmän ymmärrystä siitä, että ekologinen kestävyys on täysin välttämätön elämisen edellytys.