Köyhyys periytyy lapsille

Köyhyys kasvaa kovaa vauhtia. Viisikymppinen Ritva oli edellisen kerran töissä kuusi vuotta sitten ja kamppailee joka kuukausi rahan ja ruoan riittävyydestä. Köyhyyden olemuksesta ilmestyy kesäkuussa uusi kirja Suomalainen köyhyys.

– Kun ihminen haluaa sulkea silmänsä köyhyydeltä, hän ei näe edes Hurstin satojen metrien ruokajonoa, vaikka päivittäin kulkisi vierestä, helsinkiläinen Ritva summaa. Hän ei halunnut esiintyä jutussa omalla nimellään tai kuvallaan.

Ritva suuttuu huomatessaan, miten paljon Suomessa on ihmisiä, joiden mukaan maassa ei ole lainkaan köyhyyttä. ”Köyhyyden kieltäjiä” on hänen mielestään myös politiikan johtavilla paikoilla.

Ritva tunnustaa suoraan olevansa köyhä. Hän ei tulisi toimeen ilman yhteiskunnan etuisuuksia.

Ritva asuu Helsingissä alaikäisen lapsensa kanssa. Vuoroviikoin hän tapaa myös kahta vanhempaa lastaan, jotka asuvat isänsä luona.

Ritvan köyhyyden taustalla ovat monet toisiinsa kietoutuneet syyt, kuten yli 15 vuoden takaisesta pikaruokayrityksestä periytyneet velat, useat erimittaiset sairausjaksot sekä lyhyeksi jääneet työsuhteet, joiden takia seuraavankin työn löytäminen on ollut kiven alla. Edellisestä työsuhteesta on kuusi vuotta.

– Työmarkkinatuesta, asumistuesta, lapsilisästä ja elatusavustuksista huolimatta olen nykyisillä vuokrahinnoilla jatkuvan toimeentulotuen asiakas. Sähkölaskut maksaa ”sossu”. Tarvitsen myös rahaa muun muassa verenpaine- ja allergialääkkeisiin.

– Olen vain kerran elämässäni tienannut yli 2 000 euroa bruttona kuussa, neljän kuukauden ajan. Siitä on melkein kymmenen vuotta.

MONIPUOLINEN KOTIRUOKA HAAVEENA

Ritva haaveilee siitä, että voisi laittaa itselleen ja lapselleen terveellistä, monipuolista kotiruokaa, mutta useimmiten se jää haaveeksi. Yksinkertainen arkiruoka syntyy niistä aineksista, joita sattuu kokoon saamaan esimerkiksi ruokajonoista.

– Lapselle voin ostaa välillä tarjouksesta laatikoita tai muuta. Itse syön välillä pelkkää veteen keitettyä kaurapuuroa ja juon vettä, kunnes kynnet alkavat lohkeilla ja on pakko saada kalsiumia.

Edullisten juuresten sekä kalliimpien kasvisten ja hedelmien käyttöä rajoittavat myös allergiat. Tämän takia Ritva kärsii jatkuvasti vitamiinien puutteesta.

– Joudun usein vääntämään kättä sossun kanssa apteekkisitoumuksista, jotta saan vitamiineja kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.

NIUKKUUS KAHLITSEE ELINPIIRIÄ

Köyhyydessä pahinta on Ritvan mukaan se, miten se kahlitsee elämää.

– Sain Kelalta toukokuussa kauan odottamani päätöksen, että he alkavat tukea traumaterapiaa, jota olisin tarvinnut jo vuosia sitten. Terapian takia saan sosiaalitoimen tukeman bussilipun. Muuten ei olisikaan varaa liikkua missään.

Ritva ei kuitenkaan anna periksi. Hän on hakenut apua milloin Hurstin ruokajonosta, milloin seurakunnasta tai perheneuvolasta.

– Olen onnellinen köyhä ainakin ajoittain, kun osaan käyttää yhteiskunnan palveluita ja kykenen löytämään apua ja keinoja lähes kaikkeen, mitä tarvitsen. Vapaaehtoistyö pitää mielen virkeänä. Olen esimerkiksi ollut tukihenkilönä ja verkkovertaisena hankalan huoltokiistan ja raskaan eron kokeneille, huoltajuuskiistan itsekin läpi käynyt Ritva kertoo.

Hän haluaisi turvata lapsilleen paremman toimeentulon.

– Kaikkein katkerin olen siitä, että en ole onnistunut itse katkaisemaan köyhyyden kierrettä vaan se periytyy väkisin lapsille. Onneksi ei tarvitse kerjätä kadulla.

Rahapulasta huolimatta Ritva pitää kynsin hampain kiinni siitä, että hänen musikaalisesti lahjakas tyttärensä saisi jatkaa opintojaan musiikkiopistossa. Muun muassa Lions Club on avustanut musiikkiopiston lukukausimaksussa ja uuden, tuhansia euroja maksavan sellon hankinnassa. Koska ryhmässä soittimien täytyy soida kauniisti yhteen, soittimen pitää olla laadukas.

– Köyhätkin lapset tarvitsevat ainakin yhden harrastuksen. Usein heillä ei ole yhtään.

”KÖYHÄ KÄÄNTYY YMPÄRI ETUOVELLAAN”

Köyhyyden olemusta vuonna 2016 ovat selvittäneet tutkijat Anna-Maria Isola ja Esa Suominen uudessa kirjassaan Suomalainen köyhyys (Into), joka ilmestyy kesäkuussa. Kirja on tehty yhteistyössä TSL:n kanssa.

Isola ja Suominen eivät määritelleet tulorajaa köyhyydelle, vaan luottivat lähteidensä ilmoitukseen tulojensa niukkuudesta ja rahatilanteensa tiukkuudesta.

Toimeentulotuen asiakkaita on Suomessa jo lähes 400 000, ja satatuhatta lasta elää köyhissä perheissä. Isola ja Suominen muistuttavat, että entistä useammin köyhyyden, osattomuuden ja eriarvoisuuden kokemus alkaa jo aivan lapsena, ja usein köyhyys periytyy.

Isola kuvailee köyhyyttä vankilaksi, joka synnyttää arvottomuuden tunnetta.

– Moni köyhä kääntyy jo ulko-ovella ympäri, kun tajuaa, että ei ole varaa mennä mihinkään.

Isola kertoi yllättyneensä siitä, miten aktiivisia ja toimeliaita hänen haastattelemansa henkilöt olivat. He paikkaavat taloudellista puutetta runsailla sosiaalisilla verkostoillaan.

– Toisaalta minulle oli yllätys, miten paljon fantasioidaan kuolemasta. Tässä on jotain vähän samaa kuin kristinuskon taivaskäsityksessä: vasta kuolema vapauttaa niukkuudesta.

Isola toivoo kirjan herättävän yhteiskunnallista keskustelua. Hän hämmästelee hallituksen päätöksiä leikata etuisuuksia myös kaikkein vähäosaisimmilta.

– Johtuuko se tietämättömyydestä vai onko se arvovalinta? Isola kysyy.

Teksti ja kuva: Tuomo Tarvas