Helena Wirta osallistui ensimmäistä kertaa järjestetylle ilmastoturvallisuusfestivaalille, jossa pohdittiin muun muassa sitä, kuka omistaa ilmastoturvallisuus-keskustelun.
Ilmastonmuutoskeskustelu kuuluu kaikille
Ensimmäistä kertaa järjestetty Ilmastoturvallisuusfestivaali tarjosi niin taide-elämyksiä, tunnetyöskentelyä kuin perinteistä keskustelua ilmastonmuutoksen herättämien turvallisuusuhkien kanssa painimiseen.
Läsnäolevaa kävelyä, tunnetyöskentelyä, runon kirjoittamista ja elokuvia. Muun muassa tällaisilla työkaluilla ilmastoturvallisuusfestivaali lähestyi vaikeaa ja monimutkaista aihetta, ilmastonmuutosta ja sen turvallisuusuhkia.
Rauhanjärjestö Sadankomitean ja Iniative of Safer Climate -verkoston koordinoima festivaali halusi tarjota kansalaisyhteiskunnalle areenan keskustella ja verkostoitua. Syyskuussa 2023 ensimmäistä kertaa järjestetyssä tapahtumassa oli mukana niin taiteilijoita, tutkijoita, kansalaisjärjestöjen edustajia, asiantuntijoita kuin tavallisia kansalaisia.
– Tavoitteenamme on vahvistaa kansalaisyhteiskunnan roolia ilmastoturvallisuuskeskustelussa. Halusimme kokeilla erilaisia metodeja ja antaa erilaisille ihmisille mahdollisuuden ilmaista, mikä heitä tässä keskustelussa kiinnostaa, Safer Climate -verkoston vetäjä Rosa Rantanen kertoi.
Rantanen toimii myös Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksen tutkimuskoordinaattorina.
Festivaalin keskiössä olivat työpajat, joiden kautta ilmastonmuutoksen aiheuttamia turvallisuusuhkia lähestyttiin eri näkökulmista ja eri metodein. Työpajoissa ei käytetty sosiaalista mediaa tai älylaitteita, jotta ihmiset olisivat aidosti läsnä. Näin haluttiin tarjota kiireetön ja häiriötön tila kohtaamiselle ja ideoinnille.
– Ajattelimme, että jos lähestymme aihetta perinteisesti eli kutsumme asiantuntijoita, jotka ovat yleensä muutenkin äänessä, luomme asetelman, joka ei välttämättä suosi uusia ideoita. Monille saattaa olla myös haastavaa osallistua tällaiseen keskusteluun, Rantanen sanoi.
Työpajoissa haluttiin sen sijaan tarjota ääni kaikille, riippumatta omasta taustasta tai taloudellisista resursseista, joten keskusteluja käytiin sen kummemmin esittelemättä titteleitä.
Taide voi välittää tieteen arvoiksi
– Aloitimme työpajatyöskentelyn hiljaisella kävelyllä luonnossa, tunnustellen ja aistien kaikkea ympärillä, Ilmasto, kuolema ja henkinen hyvinvointi -työpajaan osallistunut biologi Helena Wirta kertoi.
Taiteilija Raisa Fosterin vetämä kävely oli Wirran mukaan rauhoittava ja meditatiivinen. Samalla se helpotti keskustelun aloittamista ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa.
– Katsoimme työpajassa myös Teemu Mäen ilmastonmuutosta käsitteleviä lyhytelokuvia ja keskustelimme taiteen roolista ilmastonmuutoksessa. Jotta saamme tieteellisen tiedon muuttumaan arvoiksi, tarvitsemme siihen jonkin välineen. Tämä väline voi olla esimerkiksi taide.
Ilmastonmuutos voi aiheuttaa myös voimakkaita ahdistuksen tunteita, pelkoa ja surua. Näitä tunteita ei tulisi kuitenkaan paeta, vaan ne olisi hyvä kohdata ja käsitellä. Työpajassa tunteita työstettiin ohjatusti yhdessä Tunne ry:n Juni Sinkkosen johdolla.
– Keskustelimme muun muassa siitä, miten ahdistuksen tunteita voi käsitellä. Esimerkiksi luonnossa oleminen voi lievittää ahdistusta, mutta myös tunteiden käsitteleminen yhteisössä on tärkeää, ja metodina se tuntui mielekkäältä, Wirta jatkoi.
Lopuksi työpajassa kirjoitettiin runo. Jokainen sai kirjoittaa lauseen paperille, joka taiteltiin piiloon ja seuraava kirjoitti uuden lauseen paperin tyhjälle riville. Työpajan muusikkovetäjät kirjoittivat lauseista syntyneen runon pohjalta laulun, joka esitettiin työpajojen purkutilaisuudessa.
Työpajatyöskentely loi toivoa tulevaan
Taide- ja tunnetyöskentelyn lisäksi tarjolla oli myös perinteisempiä keskusteluun ja ideointiin pohjautuvia työpajoja. Sota ja ilmasto -työpajassa keskusteluun virittäytyminen alkoi paikan etsimisellä tilasta.
– Paikan valitsemisen jälkeen jokainen sai kertoa, miksi oli valinnut kyseisen paikan. Tällä tavalla saimme tietoa ihmisen luonteesta ja tavoitteista ennen keskustelun aloittamista, Roberto Blanco Raitasuo sanoi.
Työpajassa pohdittiin ilmastonmuutoksen aiheuttamia konflikteja ja toisaalta konfliktien vaikutuksia luontoon: millaisia ilmastopäästöjä sodilla on ja miten asevoimien ilmastopäästöt saataisiin läpinäkyviksi? Miten sotia voitaisiin ylipäätään välttää ennakoimalla ja miten niiden kielteisiä vaikutuksia voisi ehkäistä?
– Vaikka emme löytäneet ongelmiin lopullisia ratkaisuja, työpaja innosti minua toimimaan ja aktiivisemmin verkostoitumaan ilmastoasioissa. Se vahvisti myös uskoa siihen, että parlamentaarisen vaikuttamisen ohella kansalaisyhteiskunnan kautta vaikuttaminen voi olla tuloksellista. Haluan olla jatkossa aktiivisempi myös rauhanliikkeessä.
Kolmannessa työpajassa pohdittiin puolestaan ilmastoturvallisuuskeskustelun omistajuutta: kuka keskustelua tällä hetkellä hallitsee ja mikä olisi toivottava asiantila.
– Ilmastokeskustelun tulisi kuulua kaikille, vaikka se on tällä hetkellä asiantuntijoiden ja länsimaiden hallitsema diskurssi. Myös käsitteiden ja kielen tulisi olla kaikille ymmärrettäviä ja tasa-arvoisia, työpajaan osallistuneet Katri Issakainen ja Aly Cabrera totesivat.
Sotien ja ilmastonmuutoksen turvallisuusuhkien värittämän maailman keskellä, työpajatyöskentely antoi kuitenkin toivoa.
– Se loi uskoa siihen, että me ihmiset voimme toimia ja onnistua siinä, että maailmasta tulisi rauhanomaisempi paikka, ja että luonto sekä ilmasto saadaan joskus vielä tasapainon tilaan, Blanco Raitasuo summasi festivaalien antia.