Avoin ja yhteisöllinen työpaja

Hacklab tai hackerspace yhteisöverstaan toiminta perustuu vertaistuotantoon ja tiedon avoimeen jakamiseen. Yhdessä oppimisen, rakentamisen ja suunnittelemisen ohessa myös rikkoutuneet koneet korjataan yhdessä.

Liikkeen alku juontaa 1990-luvun puolivälin Saksaan, josta se vuosikymmen myöhemmin levisi myös Suomeen. Suomen kaikki hacklabit toimivat rekisteröityinä yhdistyksinä. Viimeisin niistä, Outokumpu Hacklab ry, on rekisteröity tammikuussa 2021. Tällä hetkellä tiloja on Suomessa yhteensä vajaa parikymmentä.

Tampereella voi puuhastella vaikka läpi yön

Vuonna 2009 perustettu Tampere Hacklab sijaitsee Nekalassa, jossa sillä on noin 700 neliömetrin tilat vanhassa teollisuusrakennuksessa. Tilassa on koneita ja työkaluja moneen lähtöön: CNC-leikkureita ja -jyrsimiä, 3D-tulostimia, hitsauslaitteita, sorveja, elektroniikkatyökaluja, laadukkaita ompelukoneita sekä paljon muuta.

Maksavia jäseniä Tampereen Hacklabilla on yli 300. Vilkkaimpina aikoina tiloissa työskentelee samaan aikaan kymmeniä henkilöitä erilaisten projektien parissa – yksin tai yhdessä muiden kanssa. Paikka on jäsenille auki kellon ympäri, eikä ole lainkaan tavatonta, että joku tulee aamuyöllä työskentelemään.

Erilaisia projekteja löytyy Tampereelta laidasta laitaan. Yksi saattaa korjata autoa, toinen valmistaa esineitä 3D-tulostimella, kolmas kunnostaa vanhaa huonekalua. Jäseneksi haluavan ei tarvitse pelätä kokemattomuutta, sillä kaikkien hacklabien perusajatus on, että kaikki tieto on avointa ja jäsenet tukevat toisiaan.

Hacklabeissa on kyse vertaistuotannosta: ne, joilla on tietoa ja osaamista, neuvovat ja auttavat muita. Niissä järjestetään myös kurssi- ja kerhotoimintaa, ja vasta-alkajille on omia ryhmiä. Tampereella verstaan tiloissa on myös kirjasto, johon koottujen oppaiden avulla aloittelijakin voi ryhtyä opettelemaan uusia työmenetelmiä.

Laitteet vaativat tilaa ja rahaa

Ennen Nekelaa Tampere Hacklab toimi 30 neliömetrin tallissa Tammelassa. Jäsenmäärän ja uusien koneiden karttuessa piti kuitenkin saada isompi tila. Hackerspace-aktiivin ja yhdistyksen hallituksen jäsenen Otto Laitisen mukaan Tampereen nykyinen 700 neliön Hacklab on Euroopan mittakaavassa iso.

– Pariisissa on 1500- ja Berliinissä 4500-neliöinen halli. Yhdysvalloista löytyy näitäkin kookkaampia, mutta silti suurimman osan koko lasketaan kymmenissä neliöissä, hän vertailee.

Toisen aktiivin ja hallituksen jäsenen Teemu Kiiskilän mukaan varat välineisiin on kerätty joukkorahoituskampanjoilla tai saatu lahjoituksina.

– Kerran eräs jäsen tuli kertomaan, että hän haluaisi tukea yhteisöä hankkimalla pylväsporakoneen. Katselimme yhdessä kuvastoa, ja annoin lopuksi pari vaihtoehtoa, joista hän sai valita. Viikon päästä hacklabin pihaan ajoi kuorma-auto pylväsporakone mukanaan, Kiiskilä kertoo.

Jäsenet ovat myös lahjoittaneet hacklabille omia laitteitaan. Suuri osa niistä on saatu toimivina, mutta osaa on pitänyt korjata.

– Olemme kunnostaneet hiomakoneita ja hitsauslaitteita sekä työkaluja kuten paineilmakoneita, veistotalttoja ja kirveitä. Osa välineistä on löytötavaraa, Kiiskilä sanoo.

Myös yritykset ovat lahjoittaneet hackerspacelle rahaa tai käytöstä poistamiaan koneita. Laitisen mukaan yrityksiltä on saatu lahjoituksia, kun joku jäsen on puhunut työpaikallaan hacklabista ja yrityksen omistaja innostunut tukemaan toimintaa.

Kiiskilä kertoo, että hacklab sai aivan hiljattain vihjeen ylimääräisestä metallintyöstöön tarkoitetusta kipinäkoneesta, jonka he saisivat käyttöönsä kahta kahvipakettia vastaan. Ainoa este koneen vastaanottamiselle oli tilanpuute.

– Nykyinen tila alkaa käydä vähiin. Tyhjää tilaa rakennuksesta kyllä löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta rahaa lisätilan vuokraamiseen pitäisi olla enemmän, Kiiskilä päivittelee.

Kaupungin kaavoituspolitiikka huolettaa

Tampereen Nekalassa on takavuosina ollut paljon kulttuuritiloja, mutta niiden määrä on vähentynyt. Hacklabin rakennus on viimeisiä jäljellä olevia. Kiiskilä ja Laitinen ovat huolissaan kaupungin kaavoituspolitiikasta. Kasvava kaupunki tarvitsee uusia kerrostaloja, ja keskustan lähellä olevat alueet ovat ihanteellisia uusille asuinrakennuksille.

Toisaalta Nekala on erinomainen paikka myös hacklabille, jonka jäsenmäärä laskisi varmasti, jos sen saavutettavuus heikkenisi. Sen lisäksi Nekalalla on kaupunginosana pitkähköt perinteet alakulttuurin kehtona.

Tampereen sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestari Johanna Loukaskorpi (sd.) myöntää edullisten kulttuuritilojen puuttumisen aidoksi ongelmaksi. Loukaskorpi toimi edellisellä vaalikaudella apulaispormestarina sivistys- ja kulttuurilautakunnan johdossa. Viime vuonna kaupunki selvitti kulttuuritilojen nykytilaa ja tulevaisuuden tarpeita paikallisten kulttuurialan edustajien kanssa.

– Selvitys osoitti, että kulttuuritilatilanne Tampereella on huono. Ylivoimaisesti suurin pula on ollut yksityisistä taiteilijoiden työhuoneista, omaehtoisen kulttuurin tekemisen ja esittävien taiteiden esitystiloista. Kaupunki valmistelee parhaillaan Nekalan koulun muuttamista kulttuurikeskukseksi, ja tarveselvitys siitä on tekeillä. Lisäksi olemme käynnistäneet suunnitelmat Rollikkahallin tyhjien tilojen käyttöönotosta kulttuurin käyttöön.

Hakkerius ei ole pelkkiä tietomurtoja

Hacklab- tai hackerpace-nimen juuret juontavat hakkeri-sanaan, josta monelle puolestaan tulee mieleen tietomurtoja tekevä rikollinen. Alun perin sana on kuitenkin tarkoittanut koodin tekemisestä nauttivaa henkilöä. Tietokonerikollisuuteen viittaavan merkityksen sana on saanut myöhemmin.

Kansainvälisen hackerpace-liikkeen arvoja ovat jakaminen, solidaarisuus ja yhteistyö. Myös tietokonepuolelta tuttu hakkerietiikka on liikkeelle tärkeää. Sen keskeisiä periaatteita ovat jakaminen, avoimuus, hajauttaminen, vapaa pääsy tietokoneisiin ja maailman kehittämisen.

– Edelleen monet ajattelevat, että hakkerit ovat niitä, jotka kaatavat palvelimia ja aiheuttavat pankkikriisejä. Kerron yleensä heti, että kyseessä on yhteisöverstas, ja meillä hakkerius liittyy informaation avoimuuteen ja osaamisen jakamiseen, Teemu Kiiskilä sanoo.

Myös julkisyhteisöillä on jakamiseen perustuvia työpajoja, joita usein kutsutaan makerspaceiksi. Yksi sellainen on pääkaupunkiseudulla toimivan Helmet-kirjastoverkoston ylläpitämä. Myös Tampereella Sampolan kirjastossa on Makerspace Tekomo -niminen tila. Varustelutasoltaan se ei kuitenkaan ole samaa luokkaa kuin Tampere Hacklab, ja monelle laitteelle pitää varata aika etukäteen.

Tiedolla hallitaan ja sen avulla ylläpidetään hierarkioita. Yksi hakkerietiikan periaatteista on vallan hajauttaminen. Tampere Hacklabin organisaatio – jos sellaisesta voidaan edes puhua – on järjestetty mahdollisimman epäbyrokraattiseksi ja hajautetuksi. Mikään toiminta ei ole pakotettua tai ylhäältä alas johdettua. Hacklab on puitteet ja resurssit tarjoava mahdollistaja, jossa monet idearikkaat ihmiset löytävät toisensa, suunnittelevat ja toteuttavat projekteja omaehtoisesti ja parhaassa tapauksessa synnyttävät uusia innovaatioita.

Jäsenkunnan soisi monipuolistuvan

Tutkija Jarkko Moilanen selvitti tutkimuksessaan ihmisten motiiveja osallistua hackerspace-toimintaan. Hänen mukaansa osallistumisen syynä on ennemminkin halu auttaa muita pyyteettömästi kuin halu auttaa muita toivoen vastapalvelusta. Otto Laitinen on huomannut ilmiön myös Tampereella.

– Ihmiset käyttävät paljon omia resursseja siihen, että joku toinen pääsisi eteenpäin omissa projekteissaan. Uudet ja vanhat jäsenet saattavat heittää hyvinkin villejä ideoita, eikä niitä lytätä suorilta käsin. Päinvastoin ideoita saatetaan pallotella ja pohtia mikä olisi realistinen tapa toteuttaa kyseinen unelma.

Tampere Hacklabissa käy kaikenikäisiä ihmisiä, mutta alaikäisten on tultava huoltajan seurassa. Kaksi vuotta sitten jäseniksi liittyi yhtäkkiä iso määrä eläkeläisiä, ja tällä hetkellä vanhimmat jäsenet ovat yli 80-vuotiaita.

Tyypillinen jäsen on silti kolmekymppinen mies. Moilasen tutkimuksessa hackerspace-toiminnassa mukana olevat olivat hyvin sitoutuneita toimintaan. Teemu Kiiskilän ja Otto Laitisen mukaan vaikeinta on saada naiset pysymään mukana.

– Naiset kyllä tulevat tänne, mutta heitä on vaikea saada sitoutumaan. Olemme pyrkineet huomioimaan tiloja suunnitellessamme naisten näkökulmaa, jotta saisimme heitä pidempiaikaisiksi jäseniksi.

Hacklabin arvoihin kuuluu, että ketään ei kohdella epätasa-arvoisesti sukupuolen tai muun synnynnäisen ominaisuuden takia.

– Jos sellaista huomataan, siihen tietenkin puututaan, Kiiskilä täsmentää.

Laitisen mukaan hacklabin aktiivit ovat kehittäneet ja kehittävät edelleen palautemekanismeja kartoittaakseen toiminnasta jättäytymisten syitä.

– Ehkä perinteiset sukupuoliroolit näkyvät jonkin verran palautteessa. Jotkut naiset ovat kokeneet, että hacklabin välineet ovat liian miehille suunnattuja. Toisaalta sain hiljattain palautetta, jossa paheksuttiin tekstiilihuoneen kukkatapetteja stereotyyppisen naismaisina.

Kiiskilä ja Laitinen ovat huomanneet, että jotkut liittyvät hacklabiin tehdäkseen tiloissa yhden projektin valmiiksi ja häviävät sen valmistuttua. Ylivoimaisesti yleisin syy toiminnasta jättäytymiselle on silti ajanpuute.

Yhteistyötä julkisen sektorin kanssa voisi lisätä

Hackerspace-liikkeessä on jotain samaa kuin vanhassa työväentalojen ympärille rakentuneessa kulttuurissa: talkoohenkisyys, toverillinen vertaiskulttuuri ja tekemisen meininki. Myös pyrkimyksessä jakaa osaamista, tietoa ja valtaa on jotain samaa tenhoa kuin vanhassa työväenliikkeessä.

Aktiivit toivovat, että Tampereen kaupunki tunnistaisi hacklabin potentiaalin. Heidän mielestään yhteistyötä julkisen sektorin kanssa voisi lisätä monin tavoin.

– Meillä käy välillä tutustumassa esimerkiksi mielenterveyskuntoutujia, jotka ovat saattaneet kuulla paikasta vaikkapa psykiatriselta sairaanhoitajalta. Se on kuitenkin täysin sattumanvaraista. Sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa olisi varmasti potentiaalia organisoituun yhteistyöhön, Kiiskilä pohtii.