Autetusta avun tarjoajaksi

Kimmo Anttonen erosi kymmenen vuotta sitten silloisesta puolisostaan ja lastensa äidistä. Eron akuuttivaiheessa hän osallistui Yhden Vanhemman Perheiden Liiton järjestämään eroseminaariin ja muutama vuosi myöhemmin vielä uudestaan.

Jälkimmäisen kerran jälkeen Anttonen sai kimmokkeen ryhtyä itsekin vertaistukihenkilöksi. Tukihenkilöt eivät saa työstään palkkaa, vaan auttaminen perustuu vapaaehtoistuuteen.

Omasta erostaan Anttonen oli oppinut, miten rankkaa se voi olla niin käytännön asioiden järjestämisen kuin oman jaksamisen kannalta. Omassa erossa syntyneitä oivalluksia hän halusi jakaa myös muille.  

– Me olemme täällä toisiamme varten ja jossain vaiheessa elämää jokainen tarvitsee apua. Erotilanteissa hyvin usein lapset ovat keskiössä, kuten omatkin lapseni olivat, ja me aikuiset tarvitsemme tukea, jotta voimme suojata lapsia meidän hankalilta tunnereaktioiltamme ja meillä olisi voimaa tukea heitä eron hetkellä, Anttonen kertoo omista syistään lähteä mukaan vertaistukihenkilötoimintaan.   

Päivätyönään Anttonen toimii Talonrakennusteollisuuden Itä-Suomen aluepäällikkönä. Hän on myös ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Vertaistukihenkilönä hän on toiminut erovertaiskahvilassa sekä erotukihenkilötapaamisissa.

Vertaistukitoimintaa ympäri Suomen

Päivi Hietanen työskentelee Ensi- ja turvakotien liiton keskusjärjestössä ero lapsiperheessä -työn asiantuntijana. Liitolla on 31 jäsenyhdistystä eri puolilla Suomea. Suurin osa niistä tekee myös ero lapsiperheessä -työtä.

– Yhdistykset toteuttavat monentyyppistä ryhmätoimintaa, missä vertaisuus on mukana eli osallistujat ovat hiljattain eronneet tai eroamassa ja heitä yhdistää vanhemmuus. Mukana on myös koulutettuja vertaistukihenkilöitä, joilla on lisäksi ajallista kulumaa omaan kokemukseen, Hietanen kertoo.

Ero lapsiperheessä -tilaisuus on eroa pohtiville ja eroaville vanhemmille yhden kerran tuki- ja infotilaisuus, jossa voi kysyä myös itseä askarruttavia kysymyksiä. Erovertaiskahvila on matalan kynnyksen paikka tavata toisia eronneita vanhempia.

–Pääsääntöisesti vertaistukihenkilöiden pyörittämät kahvilat ovat kohtaamispaikkoja, joihin voi tulla hetkeksi tai niissä voi käydä useamman kerran ja tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia, Hietanen jatkaa.

Kahdeksan kerran Vanhemman neuvo -ryhmissä eroa tarkastellaan sekä vanhemmuuden että lapsen näkökulmasta. Erotukihenkilötapaamisissa vertaistukihenkilö tapaa eroavaa vanhempaa kahdestaan muutamia kertoja. Apua eroon -chatissä voi jakaa huolia tai pulmia perheen tilanteeseen liittyen. Vieraat vanhemmat -verkkoryhmä on tarkoitettu heille, jotka kokevat, että heidät on vieraannutettu lapsestaan.

Keskustelua ilman syyllisyyttä

Päivi Hietanen kertoo, että Ensi- ja turvakotien liiton asiakkaat nimeävät vertaistuen isoimmaksi hyödyksi saamistaan palveluista.

– Oli se sitten useamman kerran ryhmätoimintaa, yhden kerran kohtaaminen tai tukihenkilösuhde, niin kaikissa näissä he pystyvät keskustelemaan ihmisen kanssa, joka jakaa samanlaisen ymmärryksen siitä, mitä ero tarkoittaa tunnetason kokemuksena.

Myös se, että erosta voi keskustella ilman syyllisyyttä on tärkeää, sillä moni kokee, että eroamalla hän rikkoo lasten kodin tai ero on jotain, mitä ei olisi koskaan pitänyt tuottaa omille lapsille. Kohtaamiset vertaistukihenkilön kanssa voivat liennyttää syyllisyyden ja häpeän kokemusta.

– Kohtaamisissa on empatiaa ja ymmärrystä eroprosessin alkumetreillä olevaa kohtaan. Toinen voi katsoa vähän jo kauempaa, mitkä asiat erossa auttavat, Hietanen sanoo.

Keskustelut voivat myös tuottaa muutoksia ajattelu- tai toimintatavoissa, kuten ymmärryksen, että yhteisten lasten takia entisestä puolisosta ei pääse kokonaan eroon.

– Tapaamisissa voi käsitellä sitä, miten toimia vanhempana suhteessa toiseen ja vertaistukijalta kuulla miten hän on rakentanut suhdetta entiseen puolisoon eron jälkeen.

Vertainen omien kokemusten peilinä

Kimmo Anttonen kertoo, miten vertaistuki on tutkitusti yhtä tehokasta kuin terapia.

– Tulokset ovat keskimäärin yhtä hyviä, mutta totta kai se aina vaihtelee, koska kyse on kuitenkin ihmisen välistä vuorovaikutuksesta.

Anttonen jatkaa, miten vertaistuessa auttaa nimenomaan kuuluuksi tuleminen ja perspektiivin saaminen.

– Vertaistukihenkilön maailma on oman kokemuksen kautta laajentunut kuulemaan hätä, hämmennys ja tunteiden kirjo, joka eronneilla on kriisin hetkellä.  Kohtaamisissa on mahdollisuus tulla kuulluksi äärimmäisten herkkien ja hauraiden asioiden kanssa.

Vertaistukihenkilö pystyy antamaan uudenlaisia näkökulmia ja kertomaan esimerkiksi kriisin eri vaiheista kestoineen.  Ihmiset kaipaavat neuvoa myös siihen, miten jatkaa elämää erosta eteenpäin.

– Siinä se kohtaaminen on todella arvokasta ja antaa toiselle palasia lähteä rakentamaan uutta elämää, Anttonen sanoo.

Oma kokemus kääntyy toisten auttamiseksi

Auttamalla muita vertaistukihenkilö saa merkityksen myös omalle, kipua tuottaneelle, kokemukselleen.  Samalla hän voi katsoa ajallisesti taaksepäin ja nähdä, miten pitkän matkan on itse kulkenut erosta nykyhetkeen.

Päivi Hietanen kertoo, miten osa lähtee mukaan toimintaan, koska kokee itse tulleensa aikanaan autetuksi. Osa puolestaan ei koe saaneensa erovaiheessa apua, ja haluaa nyt olla muuttamassa tilannetta. Vertaistukihenkilöksi haluavia Hietanen kehottaa ottamaan yhteyttä omaan jäsenyhdistykseen.

– Jäsenyhdistykset kouluttavat itse omia vertaistukihenkilöitä tilaisuuksiin ja kahvilaan. Tukihenkilöille ja chatvertaisille on valtakunnallinen koulutus, jossa käydään läpi yhdistyksen toimintaa, eettisiä ohjeita, omaa kokemusta sekä vapaaehtoistoiminnan ja vertaistukemisen periaatteita. Lisäksi vapaaehtoisille on lisäkoulutusta muutaman kerran vuodessa.

Kimmo Anttonen sai eroseminaareista kestäviä ystävyyssuhteita. Hän kuitenkin varoittaa sudenkuopasta, joka eroauttamiseen liittyy.

– Keskinäiset ihastukset ja suhteet autettavan ja auttajan välillä eivät tee hyvää kenellekään. Tässä pitäisi nimenomaan pystyä erottamaan aito välittäminen ja lämpö parisuhdevirityksistä.

Hietanen kertoo, miten elämän kriisitilanteet kyseenalaistavat ihmisen identiteettiä ja moni miettii, kelpaako enää ikinä kenellekään.  

– Siinä kohtaa, jos joku vähän antaa myötätuntoa, empatiaa ja kuuntelee, on toki riski, että syntyy tunteita.

Vapaaehtoisten koulutuksissa käydäänkin myös tätä läpi, jotta luottamuksellinen tukisuhde pysyisi tukisuhteena. Toki ystävinä voi jatkaa tukisuhteen jälkeenkin, jos molemmista siltä tuntuu.