Järjestäminen palauttaa ay-liikkeen juurilleen

Ammattiliitot ovat onnistuneet etääntymään ja eristäytymään jäsenistään. Ainoa tapa pelastaa ay-liike itseltään on järjestäminen.

– Olemme kasvattanet joukon uusavuttomia. Olemme hoitaneet ihmisten puolesta työriitoja ja silti sanotaan, että liitto ei tee sitä tai tätä. Työpaikoilla ei tiedetä, mikä roolimme on – siellä jopa luullaan, että hallitus tekee työehtosopimukset.

Näin synkkää arviota pudotteli PAMin järjestöpäällikkö Niina Koivuniemi Teollisuusliiton, PAMin, JHL:n ja Työväen Sivistysliitto TSL:n järjestämisseminaarissa Aulangolla lokakuussa. Koolla oli liittojen toimitsijoita, luottamusmiehiä ja järjestäjiä.

Sama viesti tulee seminaarissa monesta suusta: Ay-liike on etääntynyt jäsenistään. Toiminta on toimitsijavetoista. Jäsenistö ei osaa eikä halua osallistua. Norsuluutorni-asenne: osataan tessit, mutta ei vapaaehtoistoimintaa. Ollaan liikaa asiantuntijoita, on unohdettu ihminen.

Tai kuten Mikko Siljander JHL:stä sanoi:

– Luottamusmiehenä vouhotin ja vouhotin, mutta silti ei tullut oikeaa kontaktia jäseniin. Tilanne oli kuin ABC:n ruoka: ihan ok, mutta jotain silti puuttui.

Kontaktin hukkaamiselle löydettiin monia syitä.

– Kaikki on mennyt liian kauan liian hyvin. On unohdettu, mistä saavutetut edut ovat tulleet. On myös totuttu, että liittoon soittamalla saa aina vastauksen, eikä luottamusmiesten ole tarvinnut avata tessiä itse, sanoo Teollisuusliiton Heikki Lindgren.

Saman liiton Janne Ruotsalainen komppaa:

– Ihmiset passivoituvat, kun tarvetta vaikuttamiselle ei ole nähty.

Ruotsalainen mainitsee ääriesimerkin kontaktin hukkaamisesta: luottamusmiehenä työskennellyt isä ei ollut huolehtinut, onko samalla työpaikalla töissä oleva poika liiton jäsen.

Tuoreehko JHL:läinen pääluottamusmies Hanna Katajamäki ihmettelee ay-liikkeen passiivisuutta.

– Miten me on voitu ammattijärjestöinä unohtaa ihmisten osallistaminen? Sitten ihmetellään, miksei toimintaan sitouduta.

Miika Lumitsalo muistuttaa koko edunvalvontaketjun tärkeydestä.

– Ketjun alkupää on jäänyt hyödyntämättä, kun työpaikkatason ongelmat on siirretty pääluottamusmiesten ja aluetoimistojen ratkottavaksi.

JÄRJESTÄMISESSÄ MENNÄÄN JÄSENEN LUO

Muutosta siis tarvitaan, mutta onneksi siihen on jo ratkaisu: järjestäminen. Kuten kalvo seminaariseinällä muistuttaa: Don\’t panic, organize!

Järjestäminen on uudella tavalla tekemistä – tai jos ollaan tarkkoja, se on vanhalla tavalla tekemistä: tehdään niin kuin kauan sitten, palataan perusasioiden äärelle.

Järjestäminen on jalkatyötä. Siinä mennään kampanjamuotoisesti jäsenten, ihmisten luo ja kysytään, mitä he haluavat. Mitä sinä haluaisit parantaa omalla työpaikallasi? Mitä toiveita sinulla on, millainen liitto voisi olla? Mitä pelkoja toimintaan osallistumiselle on, miten esteitä poistetaan? Olisiko sinusta luottamustoimiin tai tekemään aktiivisesti jotain muuta?

Tätä tekevät järjestäjät, joita liittoihin on jo palkattu ja palkataan lisää. Myös toimitsijoiden työnkuvia muutetaan uuteen suuntaan.

Järjestäjien on kysyttävä ja ennen kaikkea kuunneltava. Sen tuloksena ihmiset aktivoituvat toimimaan itse ja porukassa, omien työ- ja elinolojensa parantamiseksi työpaikoilla ja vähän niiden ulkopuolellakin. Kaiken päämääränä on uusi ja vahvempi liitto työpaikoille.

Käytävillä kuuluu lupaavia kommentteja: Liittojen voima perustuu vain jäseniin. Liiton pitää palata ihmisten kokoiseksi. Järjestäminen palauttaa liiton ihmisten liikkeeksi. Paluuta juurille, kollektiivista edunvalvontaa. Yhdessä tekemistä.

– Minulle järjestäminen tarkoittaa työyhteisöjen innostamista ja osallistamista yhteisen hyvinvoinnin eteen. Ei anneta valmiita vastauksia, vaan opetetaan ihmisiä ratkomaan ongelmat ensisijaisesti itse, sanoo Miika Lumitsalo.

– Ei anneta kalaa, vaan opetetaan ihmiset kalastamaan, määrittelee Metallissa ja sittemmin Teollisuusliitossa järjestämistyötä jo vuosia kehittänyt Aslak Haarahiltunen.

YHTEISTÄ JA ERILAISTA JÄRJESTÄMISTÄ

Toimitsijat ja luottamusmiehet parveilevat kylpylähotellin kokoushuoneissa. Työpajoissa käydään järjestämiseen liittyviä käytännön asioita läpi keskustelujen ja ideoinnin kautta. Kerrataan, mitä termit hiekoittaja, yksi-ykkönen, rokottaminen tarkoittavatkaan.

Osallistujilla on selkeitä näkemyksiä, mitä järjestäminen on ja mitä se ei saa olla. Nöyryyttä ja kuuntelua. Tavataanko toimistolla vai siellä missä jäsenet haluavat, vaikka huoltoasemalla. Valmis agenda tappaa keskustelun. Pitää antaa jäsenten keksiä itse ideat ja ratkaisut.

Liitoilla on järjestämistyössään eroja. Teollisuusliitolla on pisin kokemus: järjestämistä on kehitetty jo viisi vuotta ja prosesseja on ehditty kokeilla ja viilata.

JHL on valmistellut omaa malliaan kolmevuotisella projektilla, ja PAMissa on muokattu toimitsijoiden rooleja järjestämistyön suuntaan.

Perusasiat ovat samoja, mutta järjestämistä pitää voida tehdä eri tavoin.

– Kyse on ikään kuin yhteisestä lähdekoodista, jota jokainen liitto voi kehittää omiin tarpeisiinsa, luonnehtii TSL:n pääsihteeri Jouko Muuri.

– Meillä on haasteena vaihtuvuus: työpaikoilla on paljon nuoria, joille pamilainen ammatti on vain läpimenovaihe. Voi olla, että järjestämiskampanjan aikana kontaktihenkilöt lähtevät muualle töihin, kertoo PAMin Katja Koivuranta.

– Teollisuuspuolella ollaan sitoutuneempia työpaikkoihin, ja JHL:ssä on taas ihan erilainen liittorakenne.

Jenni Pihlaste muistuttaa myös pamilaisen kentän sisäisistä eroista.

– Meillä on etelässä paljon maahanmuuttajia, se tuo haasteita jo kielen suhteen.

– Pohjoisessa tietoisuus ja järjestäytymisaste ovat korkealla. Jos riitautuu työnantajan kanssa, siellä ei ole yhtä hyvin vaihtoehtoja uuteen työhön kuin etelässä, sanoo rovaniemeläinen Koivuranta. PAMin toimitsijoilla on jo kokemusta järjestämistyöstä, ja tulokset ovat olleet rohkaisevia.

Monia jäseniä on jännittänyt tulla tilaisuuksiin, mutta he ovat olleet yllättyneitä rennosta tunnelmasta ja kiitelleet, kun on vihdoin otettu yhteyttä. He ovat sanoneet, että nyt vihdoin on lupa puhua!

JÄRJESTÄMINEN PELASTAA NÄIVETTYMISELTÄ

Järjestämistyöllä ay-liike on matkalla uuteen suuntaan. Vaikka jäsenet ovat kaiken ydin, Hämeenlinnassa kokoontunut salillinen on kuitenkin keskeisessä roolissa, jotta järjestäminen saadaan vauhtiin. Isossa toimintatavan muutoksessa kyseessä on ei enempää eikä vähempää kuin koko ay-liikkeen tulevaisuus.

– Tarvitsemme JHL:ssä uuden buustin luomista työpaikoille. Silti tämä on tärkeää koko SAK:laiselle perheelle ja ay-liikkeelle yli keskusjärjestörajojen, perustelee JHL:n Håkan Ekström. Teollisuusliiton Vesa Aallosvirran mukaan järjestäminen on tapa vastata pirstaloituvaan työelämään.

– Meidän tehtävämme on antaa jäsenille toivoa, että yhdessä tekemällä saamme osamme talouden kakusta.

JHL:n Lumitsalo ja Katajamäki uskovat, että järjestäminen on keino pelastaa ammattiyhdistysliike kuihtumiselta.

– Ay-liike voi olla uudistava voima niin työyhteisöille, yrityksille kuin koko yhteiskunnalle. Meidän pitää olla muutoksen tekijä eikä vain siihen reagoija.

Muutoksen ydin on kuitenkin vieläkin syvemmällä kuin toimintatavassa. Viileät asiantuntijaroolit tai kankeat työmarkkinajärjestelmät eivät ole se, millä imu liikkeeseen syntyy. Jokaisen pitää kaivaa esiin se, mistä ihmisten muodostamassa liikkeessä on kyse: sitoutumisesta yhteiseen asiaan.  Tämän kiteytti seminaarin kansainvälinen vieras, järjestämistyön guru Andrea Staples. Häneltä kysyttiin, mikä on tärkeintä, mitä järjestäjä tarvitsee.  Sydäntä.

Teksti ja kuvat: Sami Turunen