Kuka hyötyy halvasta ruuasta?

Ruuan hinta on laskenut, mutta kauppa vakuuttaa, että tuottaja ei joudu alennusten maksumieheksi. Tuottaja on eri mieltä.

Ruuan halpuutuskampanja on ihan eri asia kuin ruuan hinta, muistuttaa tutkimusjohtaja Kyösti Arovuori Pellervon taloustutkimus PTT:stä. Elintarvikkeiden hinnat muodostuvat elintarvikeketjussa, johon lasketaan maatalous, elintarviketeollisuus, kauppa ja kuluttajat. Suomessa eletään integroituneilla markkinoilla: kun hinnat laskevat maailmalla, meilläkin käy niin.  Se mihin hinta asettuu, määräytyy kansallisilla markkinoilla.

– Hintoihin vaikuttavat maatalouden raaka-aineiden hinta ja se, kuinka jalostetusta tuotteesta on kyse. Palkkakulujen lisäksi tulevat logistiikka ja vuokrat.

Tilastokeskuksen virrallisten tilastojen ja kuluttajahintaindeksin mukaan ruuan hinta todella lähti laskuun Suomessa toukokuussa 2014. Ruokaketjun kustannukset, kuten maataloustuotteiden tuottajahinnat ja energian hinta laskivat. Samaan aikaan palkankorotukset olivat olleet nollassa useamman vuoden. Nämä muodostivat kaupalle pelivaraa laskea hintoja.

– S-ryhmä koitti omia tämän yleisen hinnanlaskun halpuutuskampanjallaan ensimmäisenä tammikuussa 2015, Arovuori toteaa.

Halpuutuksessa ei Arovuoren mukaan ole ollenkaan kyse siitä, etteikö kauppa olisi tinkinyt katteestaan, mutta vain osa tuotteista halpuutettiin. Niiden kuluttajahinnat laskivat enemmän kuin mitä yleinen kustannuksen lasku antoi myöden, ja toisten tuotteiden hinnat laskivat sitten vähemmän.

– Jos et osta halpuutettuja tuotteita, ruokakorisi hinta vastaa yleistä hintakehitystä.

HINTAKIKKAILULLA IKÄVÄ SEURAUS

Entä miten käy tuottajan?

– Elintarvikkeiden hinnat muodostuvat ketjussa ikään kuin alhaalta ylöspäin, kustannustekijöistä, joihin kauppa lisää katteensa. Ei niin päin, että kaupan laskiessa hintoja tuottajahinnat automaattisesti laskisivat, Kyösti Arovuori sanoo.

Yleensä hinnanlaskun tavoite on nostaa kysyntää, joka vetää hintoja taas ylöspäin.

Sillä, että yksittäisten tuotteiden hintasuhteita vääristellään keinotekoisesti kaupan omilla hinnoittelupäätöksellä, on muita ikävämpiä seurauksia.

– Halpuuttaminen on koskenut edullisia perustuotteita, kuten rahkaa ja jauhelihaa, jolloin näiden bulkkituotteiden hintaero suhteessa laadukkaampiin, kalliimpiin ja niin kutsuttuihin lisäarvotuotteisiin kasvaa. Tämä ohjaa kuluttajia ostamaan näitä halvempia tuotteita.

Se, että iso massa ostaa vain perusbulkkia, vaikuttaa koko elintarvikeketjuun, johon tulee kokonaisuudessaan vähemmän rahaa, ja hinnat pysyvät alhaalla. Pitkällä aikavälillä kauppojen valikoima supistuu.

RAHA RATKAISEE OSTOSKORIN SISÄLLÖN

Se, laitanko ostoskoriini luomuavokadon, nyhtökauraa tai paketin tarjousjauhelihaa, on kiinni makutottumusten lisäksi arvoista. Jos on varaa, kannattaako suosia suomalaista, jotta suomalainen saa töitä?

– Osta kotimaisia lisäarvotuotteita, jos voit, niin buustaat kotimaista ruokasektoria, Kyösti Arovuori sanoo.

– Ruokaketjun tehtävä on tuottaa niin hyviä ja kiinnostavia tuotteita, että kuluttaja valitsee ne ulkomaisen tuotteen sijaan hinnasta riippumatta. Esimerkiksi meijeriteollisuus on ollut hyvä tuottamaan tällaisia tuotteita.

Porkkanat ovat halpoja, mutta ihminen saattaa ostaa halvaksi kokemansa pakastepizzan tai makkaraa, tietää kuluttajuuteen erikoistunut maa- ja metsätieteiden maisteri Mari Koistinen. Hän on kirjoittanut Ruokamysteerit viisaiden valintojen äärellä -teoksen yhdessä ravitsemusterapeutti Leena Putkosen kanssa.

– Jos maidon hinta nousee 10 senttiä, kohistaan, että ruokalasku kallistuu. Samalla ihmisellä voi olla ostoskorissaan monta pulloa Cokista, siis sokerivettä, Mari Koistinen vertaa.

Koistinen ei kehota suoraan ostamaan kotimaista. Esimerkiksi talvella voi ajatella, että on järkevämpää ostaa avokadoa kuin kotimaista kurkkua.

– Avokadon on satokausituote tammikuussa. Sen sijaan ravintosisällöltään niukka kotimainen kurkku joudutaan tuottamaan pakkasten keskellä kasvihuoneessa.

Eniten ostoskorin sisältöön vaikuttaa se, paljonko ihmisellä on käytössä rahaa.

– Esimerkiksi klassiset Reilun kaupan tuotteet, kahvi, tee ja banaanit ovat sellaisissa hinnoissa, että peruskuluttajilla on niihin halutessaan varaa, eikä ruokakorin hinta niitä ostamalla nouse vuositasolla kohtuuttomasti, Mari Koistinen sanoo.

ALKUPERÄÄ VAIKEA TIETÄÄ

Halpa ulkomainen ruoka saattaa olla teetetty orjatyöllä tai lapsityövoimalla. Tosin Reilun kaupan tuotteitakin on arvosteltu siitä, että kukaan ei tunnu tietävän, saako tuottaja niistäkään enemmän kuin tavallisista tuotteista.

– Pakkausmerkinnätkään eivät kerro alkuperämaata kaikista tuotteista. Esimerkiksi maidon alkuperä kerrotaan, mutta jäätelön maidosta ei. Nykymaailmassa on hirmu vaikea tietää, mitä syö ja kuka sen tuottaa, Mari Koistinen myöntää.

Onko siis edes varakkaalla kuluttajalla valtaa, jos hän ei kunnolla edes voi tietää, mitä hän ostaa. Kyllä on, sanoo Mari Koistinen.

– Esimerkiksi kasvisruokabuumia ei olisi tullut elleivät kuluttajat olisi riittävän isolla joukolla lähteneet siihen ja kauppa sitten reagoinut siihen.

Hinta korreloi siihen, mitä arvostetaan.

– Kun ruoka on halpaa, sitä heitetään enemmän roskiin. Syömättä jäävä ruoka on kaikkein epäedullisinta – kaikille.

Marjo Mikola
Kuvat: Istockphoto ja Tomi Westerholm

Lue lisää:

Ruokamysteerit-blogi

Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi

Pellervon taloustutkimus PTT