Toimittajat toimivat eliitin puolella

Neutraalia tiedonvälitystä ei ole olemassa, sillä jokainen lehtijuttu on lukemattomien valintojen tulos. Vaikka klikkijournalismi on yhä voimissaan, elää tutkiva journalismi uutta nousukautta.

Journalismin ihanteena on olla objektiivinen ja tasapuolinen valtiovallan vahtikoira. Todellisuudessa toimittajien on kuitenkin mahdoton olla neutraaleja. Jokainen lehtijuttu on näkökulmasta ja haastateltavista lähtien lukemattomien valintojen tulos.

Jutun muodostumiseen vaikuttavat muun muassa toimittajan tausta ja se, minkälaisia lähtöoletuksia hän tekee yleisöstään. Yleensä journalismi katsoo maailmaa keskiluokkaisen, valkoisen ihmisen silmin.

Kaikki ihmisryhmät eivät pääse mediassa samalla tavalla ääneen. Esimerkiksi nuorten, maahanmuuttajien ja vankien kohdalla tyypillistä on, että joku muu puhuu heistä ja heidän puolestaan.

VALTIOVALLAN SYLIKOIRAT

Toimittaja Emilia Kukkalan mukaan toimittajat ovat kuin ovatkin vallan vahtikoiria: he vahtivat, ettei kukaan pääse horjuttamaan eliitin valta-asemaa. Kukkalan ja Pontus Purokurun kirja Luokkavallan vahtikoirat julkaistaan huhtikuun 2016 alussa. Idea kirjaan syntyi ulkopuolisuuden tunteesta.

– Kävimme ruokatunnilla läpi päivän lehtiä ja totesimme, ettei niillä ole mitään tekemistä meidän ja meidän tuntemiemme ihmisten todellisuuden kanssa, Kukkala kertoo.

Kukkalan mukaan journalismi instituutiona päätyy aina olemaan vallitsevan hierarkian puolella. Nykyisten valtasuhteiden mukaiset kannat, esimerkiksi elinkeinoelämän johdon näkemykset, esitetään puolueettomina ja niitä haastavat kannat kiistanalaisina väitteinä.

– Kysymys on pitkälti siitä, mikä esitetään uskottavana ja neutraalina. Niiden, joilla on eniten etuoikeuksia, on helpointa häivyttää sidonnaisuutensa, Kukkala sanoo.

Eliitin myötäileminen näkyy esimerkiksi siinä, miten hallituksen leikkauspolitiikka esitetään välttämättömänä. Toimittajat toistavat usein valtaapitävien käyttämiä termejä kyseenalaistamatta niiden takana olevaa ideologiaa.

ASUNTOLAINA PAINAA TOIMITTAJAAKIN

Valtiovallan vahtikoirat -kirjan mukaan toimittajiin kohdistuva painostus tuottaa harvoin tulosta. Mutta koska toimittajat ovat sisäistäneet vallitsevat arvot, asenteet ja käsitteet, he sensuroivat ja ohjaavat itse itseään.

– Toimittajat elävät samassa tilanteessa kuin muutkin työntekijät. Jostain pitää liksaa saada ja tulla toimeen. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt, Emilia Kukkala sanoo.

Toimittajat joutuvat työnsä puolesta seuraamaan eliitin tekemisiä ja luomaan sen edustajiin hyvät välit. Se, kenen kanssa toimittaja on päivittäin tekemisissä ja missä ympäristössä hän liikkuu, ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten hän hahmottaa maailmaa.

– On jännä ajatus, että ihminen pystyisi irrottamaan itsensä kaikesta siitä, mitä hän on ja mihin hän on sidoksissa ja katselemaan jostain ylhäältä täysin objektiivisesti.

Suurinta objektiivisuutta on Kukkalan mukaan se, että toimittaja tiedostaa omat ideologiansa ja sidonnaisuutensa ja avaa ne yleisölle. Lisäksi toimituksiin pitäisi saada mahdollisimman erilaisista taustoista tulevia toimittajia.

HIDAS JOURNALISMI TEKEE PALUUN

Journalistiset sisällöt ovat viime vuosina muuttuneet. Mediat eivät enää kilpaile laadulla vaan nopeudella, ja samasta uutisesta tehdään sisältöä moneen eri kanavaan.

Pitkien, taustoittavien artikkelien sijaan tehdään klikkijournalismia, jossa yritetään mahdollisimman koukuttavalla otsikoinnilla saada lukija klikkaamaan uutinen auki.

– Vaikka en tiedä onko kukaan kustantaja pystynyt realisoimaan klikkauksia varsinaisesti rahaksi tai tuotoksi, jostain syystä on noussut ajatus siitä, että klikkaukset mittaisivat jotain todellista ja merkittävää. Klikkaaminen ei millään tavalla takaa, että ihminen lukisi koko juttua, journalistisen kirjoittamisen dosentti Maria Lassila-Merisalo sanoo.

Yhdysvalloissa on klikkausten sijaan alettu mitata, kuinka kauan lukija viipyy tietyllä nettisivulla. Sen avulla yleisöjä on segmentoitu mainostajille.

Lassila-Merisalo uskoo, että klikkiotsikoista päästään eroon vain, jos mediatalot päättävät itse olla tekemättä niitä. Facebookissa toimiva Klikinsäästäjä-yhteisö haastoi syksyllä 2015 esimerkiksi Ylen ja Iltalehden hylkäämään klikkiotsikoinnin.

PITKÄ ON KALLISTA

Pitkien juttujen julkaisemista harkitaan yhä tarkemmin, sillä niiden tekeminen on hidasta ja kallista. Lassila-Merisalon mukaan tutkiva journalismi ei ole kuitenkaan kuolemassa, vaan elää päinvastoin uutta nousukautta.

Pohjoismaissa tehdään merkittävää tutkivaa journalismia, samoin kuin esimerkiksi Saksan Süddeutsche Zeitungissa. Perinteisen median rinnalle on syntynyt myös pitkään, tarinalliseen journalismiin keskittyneitä start up -yrityksiä, kuten The Atavist Magazine Yhdysvalloissa ja Long Play Suomessa. Koska pitkillä jutuilla on vaikea tienata, on pienkustantajilla usein jokin lisäansaintamalli.

– On yleisöjä, jotka ovat halukkaita maksamaan pitkistä jutuista. Kysymys on, löytyykö kriittistä massaa riittävän paljon. Esimerkiksi Suomessa on pieni kielialue, englanniksi on paljon suurempi lukijapotentiaali. Mutta on meilläkin siinä onnistuttu.

Jenni Meronen
Kuva: Istockphoto

Lue lisää aiheesta:

Luokkavallan vahtikoirat Into Kustannuksen sivuilla

Long Play 

The Atavist Magazine