Uudenajan naapuriapua

Kun väestö ikääntyy, voi arjen askareissa auttaa kyläyhdistyksen palkkaama kyläavustaja. Tutkijan mukaan yhteisöllisyys ei ole Suomesta kadonnut, vaan muuttanut muotoaan.

Siivousta, ikkunanpesua, puutarhanhoitoa ja koiran ulkoilutusta. Helsingissä Käpylän ja Kumpulan alueilla työskentelevän kyläavustaja Anna Säterin työpäivät täyttyvät erilaisista kodinaskareista. Kun keikkoja asukkaiden koteihin ei ole, Säteri työskentelee Kumpulan kylätalolla esimerkiksi kyläjuhlia suunnittelemassa.

– Tykkään siitä että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Olen itsekin sosiaalinen ihminen. Olen saanut hyvää palautetta, ihmiset ovat olleet ilahtuneita ja kiitollisia. Minulle on myös muodostunut muutamia vakioasiakkaita, tammikuussa pestin aloittanut Säteri kertoo.

Säterin palkan maksavat Käpylä-seura ja Kumpula-Toukolan Kylätilayhdistys. Taustalla on valtakunnallinen Suomen kylät -järjestö, joka pyöritti Kyläapu-hanketta vuosina 2012–2015. Nykyinen Työtä kylästä -hanke jatkaa samaa toimintaa.

Kyläavustajan tehtävänä on auttaa kyläläisiä arjen askareissa sekä samalla tukea kyläyhdistyksen yleishyödyllistä työtä. Uudellamaalla on palkattu jo yhteensä kymmeniä kyläavustajia, minkä lisäksi hanke toimii Etelä- Karjalassa, Kainuussa ja Hämeessä.

TÖITÄ TYÖTTÖMÄLLE

Työtä kylästä on ennenkaikkea työllisyyspoliittinen hanke. Kyläavustajaksi voidan palkata palkkatuella pitkäaikaistyötön henkilö, jonka kanssa solmitaan enintään vuoden määräaikainen työsopimus.

– Olin ollut pitkään pois työelämästä. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja, toinen heistä on erityislapsi. Nyt lapset ovat jo kouluikäisiä, joten oli sopiva hetki, Säteri kertoo kyläavustajaksi hakeutumisestaan.

Työtä kylästä -projektipäällikkö Juhani Nenosen mukaan kyläavustajan palkkaamisesta hyötyvät kaikki. Jos palkattava henkilö on aiemmin saanut peruspäivärahaa, tämän ansiotaso nousee selvästi. Lisäksi kyläavustajia sparrataan hankkeen aikana työnhaussa, ja heitä autetaan saamaan lisää ammatillista pätevyyttä.

– Samalla kylä- tai kaupunginosayhdistys hyötyy, sillä väki vanhenee ja paikallisesti onkin suuri huoli siitä, miten vanhenevat ihmiset voivat asua kodeissaan mahdollisimman pitkään, Nenonen kertoo.

Nuorimmat kylävustajat ovat Nenosen mukaan olleet 23-vuotiaita, ja työ on ollut heille ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen. Kyläavustajana toimiminen paitsi antaa työkokemusta, avaa myös ovia piilotyöpaikkoihin, kun kyläläiset tulevat tutuiksi.

Kyläavustajan työssä on myös sosiaalinen ulottuvuus. Töiden ohessa juodaan usein kahvit ja vaihdetaan kuulumiset. Joillekin iäkkäille kyläläisille kyläavustajan vierailu voi olla päivän ainoa sosiaalinen kontakti.

– Eräs mummo totesi nuoresta kyläavustajastamme, että on aina viikon paras hetki, kun hän tulee käymään. Se oli liikuttavaa, Nenonen muistelee.

YHTEISÖLLISYYS MUUTOKSESSA

Maaseudun kyläyhteisöjen väheneminen Suomessa on herättänyt huolta yhteisöllisyyden katoamisesta. Perinteisessä kyläyhteisössä asuttiin yleensä koko elinikä, ja sosiaaliset suhteet ja yhteinen toiminta muotoutuivat asuinpaikan ympärille. Helsingin yliopiston tutkijan, yhteisöllisyyttä tutkineen Marjaana Seppäsen mukaan huoli on kuitenkin turha.

– Yhteisöllisyys muuttaa enemmänkin muotoaan kuin katoaa tai lisääntyy kovin vahvasti. Nykyisin korostetaan sitä, että on joukko ihmisiä joilla on joku yhteinen intressi, ja yhteisöllisyys syntyy enemmän sen kuin paikan pohjalta, Seppänen sanoo.

Seppäsen mukaan yhteisöä määrittävät yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteinen intressi, josta seuraa vuorovaikutusta ja toimintaa. Kun henkilön yhteisön aiemmin määritteli se, mihin sukuun tai paikkaan tämä sattui syntymään, valitsevat ihmiset nyt itse mihin yhteisöön haluavat kuulua. Sama henkilö voi myös kokea kuuluvansa useampaan yhteisöön yhtä aikaa.

– Yhteisöt eivät ole nykyisin niin selvärajaisia, ei olla hirveän tiukkoja siitä kuka yhteisöön kuuluu tai ei kuulu. Liikettä tapahtuu sisälle ja ulos. Kaikki yhteisöt eivät myöskään toimi virallisesti, yhdistysmuotoisesti, Seppänen sanoo.

YHTEISÖSTÄ TURVAA JA APUA YKSINÄISYYTEEN?

Seppäsen mukaan kyläavustajat voivat lisätä kylän tai asuinalueen yhteisöllisyyttä, jos työ painottuu arkiaskareiden sijaan esimerkiksi tilaisuuksien järjestämiseen ja muuhun sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteisen toiminnan tukemiseen. Jos kyläavustaja ei pääse integroitumaan valmiiseen yhteisöön, on yhteisöllisyyden synnyttäminen tyhjästä hankalaa.

Seppäsen mukaan juhlapuheissa ja linjauksissa yhteisöihin laitetaan usein paljon odotuksia. Niiden toivotaan pitävän huolta ihmisistä alueilla, joissa palveluita on niukasti. Yhteisöllisyydestä on toivottu helpotusta myös toiseen nykyajan ongelmaan, yksinäisyyteen.

Yhteisöllisyyden lisäämiseen on satsattu paljon esimerkiksi ympäristöministeriössä, jossa on Seppäsen mukaan ollut useita asukastoimintaan liittyviä hankkeita ja kehittämisprojekteja.

– Voi olla että käytännössä hankkeisiin osallistuu vain pieni osa ihmisistä. Mutta niillä voi olla merkitystä myös niille asukkaille, jotka eivät yhteisöllisyyteen osallistu. Se voidaan kokea tärkeänä ja turvallisuutta tuovana, vaikka oma elämäntilanne ei sallikkaan osallistumista.

Jenni Meronen
Kuva: Istockphoto

Lisätietoa:

Työtä kylästä -hanke 

Esimerkki paikkaan kiinnittyvästä yhteisöstä: Lauritsalan kauppalan pojat 

Käpylän ja Kumpulan alueen kyläavustaja Anna