Paluu yhtenäiseen tuloverotukseen tasaisi eriarvoisuutta

Kalevi Sorsa -säätiön järjestämällä Veroareenalla kuultiin painavia puheenvuoroja verotuksen vaikutuksesta eriarvoisuuteen. Verotuksen tehtävä on tasata tulo- ja varallisuuseroja ja vähentää eriarvoisuutta. Viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen näin ei kuitenkaan ole ollut.

Suomessa siirryttiin vuoden 1993 verouudistuksessa eriytettyyn tuloverotukseen, jolloin ansiotuloja alettiin verottaa progressiivisesti ja pääomatuloja suhteellisella veroprosentilla. Samalla tuloerot lähtivät kasvuun.

Emeritusprofessori Matti Tuomala Tampereen yliopiston verotuksen huippuyksiköstä totesi Kalevi Sorsa -säätiön Veroareenalla, miten pääoma- ja ansiotulojen verotuksen eriyttäminen on ollut merkittävä tekijä tulo- ja varallisuuserojen kasvun takana, koska uudistuksen seurauksena monet kaikkein suurituloisimmat ovat voineet nostaa tulonsa matalammin verotettuina pääomatuloina. Tämä on mahdollistanut varallisuuden keskittymisen jo ennestään hyvin vauraille.

Verokikkailun estämiseksi Tuomala ehdottaakin siirtymistä takaisin yhtenäiseen tuloverotukseen, jolloin verotettavana olisi ansiotulojen ja pääomatulojen yhteenlaskettu kokonaistulo. Kun samansuuruisesta tulosta maksettaisiin yhtä paljon veroa riippumatta siitä, mistä lähteestä tulo on saatu, vähentäisi se pitkällä tähtäimellä varallisuuseroja.

Korkea verotus ei lisää muuttohaluja

Työn kireää verotusta on pidetty erityisesti koulutettujen osaajien maastamuuton syynä, ja tätä on käytetty yhtenä argumenttina ansiotuloveron alentamisen puolesta. Tampereen yliopiston verotutkimuksen huippuyksikön professori Kaisa Kotakorpi ei kuitenkaan täysin jaa näkemystä.

Vajaa kymmenentuhatta suomalaista muuttaa vuosittain ulkomaille. Jos lähtijät valitsisivat uuden maan veroasteen perusteella, pitäisi heidän muuttaa alhaisen verotuksen maihin.

– Yleisin muuttomaa on kuitenkin ollut Ruotsi, jossa on Suomea tiukempi verotus, Kotakorpi sanoi tilaisuudessa.

Hänen mukaansa verotuksella ei olekaan merkittävää vaikutusta muuttopäätökseen, ja useimmiten muutto tapahtuu muista kuin verotuksellisista syistä.

Kotakorpi myöntää, että tietyillä aloilla työskentelevät muuttavat helpommin kuin toiset, mutta muistuttaa samalla, miten esimerkiksi finanssialalla työmarkkinat ovat jo lähtökohtaisesti kansainväliset. Uralla etenemismahdollisuudet vaikuttavat usein muuttopäätökseen verotusta enemmän, vaikka se voikin olla yhtenä tekijänä päätöstä tehdessä.

Julkista taloutta vahvistettava

Veroareenalla keskusteltiin myös ensi vaalikauden veropolitiikan keskeisimmistä kysymyksistä, joista tärkein on valtiontalouden velkaantumisen sopeuttaminen.

– Seuraavan kahden vaalikauden aikana se on ainakin 6 + 3 miljardia euroa, valtiovarainministeriön vero-osaston osastopäällikkö Terhi Järvikare arvioija jatkoi, miten tavoitteiden saavuttamiseksi pitäisi olla koko työkalupakki käytössä, niin suorat toimet kuin rakenteelliset uudistukset. Verotuksen näkökulmasta tämä tarkoittaa yhtäällä vähennyksiä ja toisaalla korotuksia.

– Olemme tekemässäpäättäjille tietopakettia siitä, minkälaisia mahdollisuuksia sopeutukseen on eri puolilla verojärjestelmää.

Uusia keinoja tarvitaan, sillä esimerkiksi energia- ja liikenneverotuksen puolella veropohja on pienenemässä.

– Meillä on esimerkiksi jo yli 15 vuotta ollut autovero sidottu auton hiilidioksidi- ja muihin päästöihin. Nyt verotuksen vaikutus alkaa näkyä, kun ihmiset ovat ostaneet vähäpäästöisempiä tai täysin nollapäästöisiä autoja ja autoverotuotot pienentyneet, Järvikare kertoi.

Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finéristä kannustimia päästöjen vähentämiseksi pitäisi saada myös sellaisille sektoreille, joissa niitä ei vielä ole.

– Maataloudessa ja metsätaloudessa nettopäästöt ovat jopa kasvaneet, joten jotain siellä tarvitsee tehdä.

Syntivero ja porsaanreiät tukkoon

Vaikka Veroareenalla ei päästy yksimielisyyteen toimista eriarvoisuuden vähentämiseksi, sen tärkeydestä oltiin kuitenkin yhtä mieltä.

– Jos sopeutus halutaan hakea maksukykyisimmiltä, verotus on keino. Jos taas menoleikkausten kautta, toimet kohdistuvat eri porukkaan, Lauri Finér tiivisti tilaisuudessa.

Valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäsen ja kansanedustaja Matias Marttisen (kok.) mielestä eriarvoisuuden vähentämisessä tulisi ennen kaikkea keskittyä työllisyyspolitiikkaan, sosiaalipolitiikkaan ja asuntopolitiikkaan sekä työnteon kannustinloukkujen poistamiseen vero-ohjauksen kiristämisen sijaan. Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.) puolestaan tiivistäisi omistamisen verotusta ja omistamiseen liittyviä porsaanreikiä.

– Esimerkiksi yksilöitä koskeva arvonnousuvero estäisi Suomessa ansaitun omaisuuden verottoman hyödyntäminen ulkomailla samoin kuin nyt on yritysten kohdalla. On myös monia mahdollisuuksia parantaa kiinteistösijoitusrahastojen verotusta ja asettaa nollaverotetuille yhteisöille pieni lähdevero.  

Sekä Marttinen että Harakka olisivat kuitenkin molemmat valmiita keventämään ansiotuloverotusta. Verotulojen keventymisen kompensoimiseksi Marttinen korottaisi tupakan, alkoholin ja sokeripitoisten tuotteiden verotusta. Timo Harakka puolestaan toi esille, miten veronkevennysten tulisi kohdistua ennen kaikkea pienituloisiin, jotta kannustin mennä pienipalkkaisiin töihin verrattuna etuuksiin, paranisi.

– Sosiaaliturvajärjestelmä on niin monimutkainen ja sekava, että pienituloisella pelkkä pelko etuuksien ja tukien menettämisestä johtaa siihen, että kynnys ottaa vastaan matalapalkkaista työtä on liian korkea.