Onko SDP vasemmistoa?

Markkinatalous ei tarkoita samaa kuin kapitalismi. Se ei ole myöskään talousjärjestelmä, jonka voisi korvata esimerkiksi sosialismilla, pohtii kirjoituksessaan Työväen Akatemian pitkäaikainen talouspolitiikan opettaja Aarni Tuominen.

Haluaako Suomen Sosialidemokraattinen Puolue olla osa vasemmistoa? Tähän sosialidemokraattisen liikkeen on määrä antaa vastaus, kun seuraavassa puoluekokouksessa helmikuussa 2017 hyväksytään puolueelle uusi periaateohjelma. Omaa näkökulmaani kysymykseen määrittää jäsenyys periaateohjelmatyöryhmässä, jossa olen tuonut esiin talouden järjestämistä koskevia näkökohtia.

Markkinatalous ei ole kapitalismin synonyymi. Se ei ole talousjärjestelmä, jonka voisi korvata jollain muulla, esimerkiksi sosialismilla, määriteltiin tämä miten hyvänsä. Markkinataloutta on aina ollut siitä lähtien, kun ensimmäinen metsästäjä tuli oravannahkanipun kanssa vaihtamaan peltomieheltä säkillisen rukiin jyviä itsellensä. Markkinataloutta tulee arvatakseni myös aina olemaan. Marxin haaveilema kommunismi saattaisi ylittää markkinatalouden, mutta se ei ole ihan näköpiirissä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä tarkoitettiin, kun Neuvostoliitossa puhuttiin kommunismista.

Olennaista on markkinoiden hallinta tai ohjaus. Markkinavoimat on saatava poliittiseen ohjaukseen. Temppu ei ole lainkaan yksinkertainen, mutta tehtävä se on.

Olemme nyt eläneet 1970-luvulta lähtien voimistuneen globaalikapitalismin heikosti ohjatussa markkina-anarkismissa. Tuloksia voidaan kirjata eri puolilta maailmaa, mutta meille voisi riittää analysoitavaa Saksan politiikasta Gerhard Schröderin aikana, josta on suomeksikin tiivis katsaus Metalliliiton ja Ammattiliitto Pron yhteisjulkaisuna. Tai Kreikan velkakriisin selvittämisessä, jossa jäljet johtavat taas – yllätys, yllätys – saksalaiseen sylttytehtaaseen.

Kun sosialidemokratia on antautunut tälle globaalikapitalismin voittokululle esittämällä enintään hurskaita toiveita eettisistä toimintamalleista, on kädet nostettu todella pystyyn. On luovuttu omasta yhteiskuntapoliittisesta ajattelusta ja teorian kehittämisestä. Tämmöinen sosiaalidemokratia, siis kahdella aa:lla, ei ole enää vasemmistoa. Tälle polulle on SDP:kin luisunut jo 1990-luvun lopulta lähtien.

Nostan siis taloudellisen päätöksenteon demokratisoimisen keskeiseksi kriteeriksi, jos SDP haluaa olla vasemmistolainen, yhden a:n sosialidemokraattinen puolue ja liike. Samalla voitaisiin myös keinotekoinen ja huonosti selkiytyvä keskusta-vasemmiston käsite siirtää historian roskakoriin.

On selvää että taloudellisen päätöksenteon demokratisoiminen ei tuota tulosta toteutettuna vain yhdessä maassa. Se olisi yhtä epäonnistunutta kuin taannoinen sosialismi yhdessä maassa. Muistattehan vielä, kuka muhkeaviiksinen gruusialainen tuon ajatuksen isä oli?

Tämä poliittinen ohjelma on toteutettava globaalisti, kun kerran maailmantalous on muuttunut globaaliksi. Ja tämä muutos on pysyvä. Ensimmäinen askel tämän taloudellisen järjestyksen toteuttamiseksi tarkoittaa, että EU:n päätöksentekoa on siirrettävä federalistiseen suuntaan. Federalismin toteuttaminen tarkoittaa myös samanaikaista subsidiariteetti -periaatteen toteuttamista. Siis sitä, että päätökset tehdään niin lähellä kuin mahdollista niitä ihmisiä, joita nuo päätökset koskettavat. Federalismi ei ole mikään päätöksenteon keskittämisautomaatti.

Tähän tarvitaan pitkän aikavälin talouspoliittisen suunnittelun ohjelma, jossa tähtäin asetetaan 2020-luvulle. Välitavoitteita tarvitaan tietysti myös. Vuoden 2019 vaaleihin, sekä eduskunta- että EU-, pitäisi olla jo joitakin hahmotuksia ja ideoita esittää näistä ajatuksista.

Aarni Tuominen
Työväen Akatemian talous- ja
maailmanpolitiikan opettaja 1976–2012