Maastamuuton syyt moninaistuvat

Maahanmuutto on yhteiskunnallinen ongelma vain, jos olemme jo luopuneet ajatuksesta, että voimme taata työtä, toimeentuloa ja hyvinvointipalveluita kaikille yhteiskunnan jäsenille, myös heikoimmassa asemassa oleville, Kaisa Penny kirjoittaa.

Ihmiset ovat muuttaneet aina, erilaisista syistä, sotien, kuivuuden, tulvien, työn, tai tautien vuoksi. Muuttoliikkeet ovat olleet pieniä tai suuria, välillä kohti Eurooppaa ja toisinaan sieltä poispäin. Maasta- tai maahanmuutto ja muuttoliikkeet ovat myös aina puhuttaneet, suututtaneet tai tuoneet toivoa, toisin sanoen herättäneet tunteita.

Maailmassa on YK:n mukaan tällä hetkellä 244 miljoonaa synnyinmaastaan muualle muuttanutta, joista yli 65 miljoonaa on pakolaisia. Määrien ennakoidaan kasvavan. Tulevaisuuden muuttajien virrat liittyvät yhä useammin ilmastonmuutoksen seurauksiin, ympäristökatastrofeihin ja konflikteihin, joissa osapuolina eivät ole valtiot. Niiden syyt moninaistuvat ja monimutkaistuvat entisestään, herättäen yhä erilaisempia reaktioita.

Tämän yhdistäminen jatkuvaan eriarvoistumiskehitykseen, työttömyyteen, köyhyyteen ja epävarmuuteen kohdemaissa, sekä kasvavaan populististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden menestykseen luo arvaamattoman ja vaarallisen cocktailin, johon ei ole helppoja vastauksia. Aihetta ei kuitenkaan voida sivuuttaa, koska muuten seuraukset voivat olla kammottavat. Tätä ongelmaa voidaan purkaa vain selkeällä ja perustellulla politiikalla, sekä toimilla jotka ovat johdonmukaisia ja arvoihin perustuvia. Tässä sosialidemokraattisella liikkeellä, niin kuin muillakin valtavirran puolueilla, on ollut viime vuosina suuria haasteita.

***

Maailmanhistoriassa on myös hetkiä, jolloin on todettava haluammeko olla historian oikealla vai väärällä puolella. Haluammeko mahdollistaa lukemattomien ihmisten kuoleman katsomalla toisaalle tai hokemalla, ettei asia meille kuulu. Ihmiskunta on toiminut näin lukemattomia kertoja, oli sitten kyse Natsi-Saksasta, Kambodzhasta tai Ruandasta. Arviota siitä onko kyseessä kansanmurha vai ei, on mahdotonta tehdä ulkopuolelta, tai rajat karkuun pyrkiviltä sulkien. Siksi Euroopan valtioiden on nyt ja tulevaisuudessa varmistettava, että emme käsittele vastaavien katastrofien traumoja tulevaisuudessa. Tähän ei pelkkä kansainvälisten sopimusten minimivaatimusten noudattaminen riitä.

Akuutin sotatilan edessä on EU:n tehtävä yhteisiä päätöksiä, jossa pakolaiset pääsevät pakenemaan hätää myös Eurooppaan. Yhteisen politiikan on oltava kestävää, tehokasta ja toimijoiden riittävästi resursoituja, jotta turvapaikkahakemukset voidaan käsitellä nopeasti ja oikeudenmukaisesti jokaisessa Euroopan maassa. Pakolaisia on kohdeltava osana yhteiskuntaa, ihmisinä joiden ihmisarvo on yhtä jakamaton ja oikeudet yhtä todelliset, kuin kenen tahansa muun.  Kriisin helpottaessa on myös paluusta tehtävä helppoa, ja turvallista.

Sulkemalla Euroopan ulkorajat tuomitsemme ihmisiä – miehiä, naisia ja lapsia – kuolemaan Välimereen ja luomme ihmiskauppiaille ja salakuljettajille mittaamattoman arvokkaan kauppapaikan. Sulkemalla lailliset reitit Eurooppaan olemme itseasiassa luoneet tilanteen, jossa turvapaikanhakujärjestelmästä on tullut ainoa maahanmuuton reitti, ja siten vääristäneet koko järjestelmän omilla toimillamme, tehden hädänalaisten asemasta entistä vaikeamman.

Päätökset kansainvälisistä käytännöistä pakolaisuuteen liittyen tehdään kansainvälisissä järjestöissä ja maiden välisissä neuvotteluissa. Ne eivät kuitenkaan ole yhtään sen vähemmän poliittisia kuin eduskunnan keskustelu vaikkapa veroista tai eläkkeistä. Ei ole yhtenäistä, muuttumatonta kansallista etua, jota hallitus tai virkamies toisensa jälkeen edustaisi, vaan kukin hallitus muodostaa kantansa poliittisesta arvomaailmastaan käsin ja luo sellaista politiikkaa niin kotimaassa kuin kansainvälisissäkin toimissaan.

Muuttoliikkeisiin liittyvien monimutkaisten kokonaisuuksien, jännitteiden, suurten tunteiden, sekä siihen liittyvän politiikan monitasoisuuden vuoksi niitä on myös käsiteltävä tulevassa periaateohjelmassa tavalla, joka ohjaa politiikkaamme kestävällä tavalla tuleviin haasteisiin.

***

Muuttoliikkeet ovat kautta historian hyödyttäneet kohdemaita taloudellisesti, eikä nykypäivä ole tässä poikkeus. Muuttajat tulevat taitoineen, tietoineen ja kokemuksineen osaksi uuden maan yhteiskuntaa, työvoimaksi ja veronmaksajiksi jota ei ole tarvinnut kasvattaa, kouluttaa ja kustantaa.

Maahanmuutto myös pääsääntöisesti, ja tutkitusti, luo työllisyyttä, eikä lisää työttömyyttä. Mikäli kotouttamisessa epäonnistutaan, esimerkiksi osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen osalta, maahanmuutto voi kuitenkin aiheuttaa kilpailua ja lisätä työttömyyttä matalapalkka-aloilla, mutta se ei ole välttämättömyys, vaan poliittisten valintojen tulosta.

Yksi eurooppalaisia yhteiskuntia voimakkaimmin uhkaavista ilmiöistä on väestön ikääntyminen ja sen mukanaan tuoma kestävyysvaje, palveluiden ja huoltosuhteen heikkeneminen ja yhteiskunnan taloudellisen vakauden rapautuminen. Me tarvitsemme maahanmuuttoa paikkaamaan tätä riskiä. Maahanmuuton lisääminen lyhyellä aikavälillä parantaa huoltosuhdetta ja lisää käytettävissä olevaa, yhteiskuntiimme kasvanutta työvoimareserviä pidemmällä aikavälillä. Maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvan politiikan lyhyen aikavälin (vaalimenestykseen liittyvät) riskit ovat pientä siihen yhteiskunnalliseen junaturmaan verrattuna, jonka maahanmuuttoon negatiivisesti suhtautuva politiikka saa aikaan muutaman vuosikymmenen aikana ikääntymisen riskien realisoituessa.

Muuttoliikkeiden aiheuttamat kulttuuriset yhteentörmäykset ja jännitteet ovat säännöllisesti taloudellisten ongelmien ja pelkojen seurausta. Työttömyyden lisääntyessä, palveluiden heiketessä ja omien tulevaisuuden odotusten murentuessa muuttoliikkeet koetaan uhkana, jota populistien on helppo hyödyntää vastakkainasettelua korostamalla ja pelon ilmapiiriä lietsomalla. Yhteiskunnissa, joissa kotouttaminen ja monikulttuurisuuspolitiikka ovat olleet onnistuneempia, kuten Iso-Britanniassa tai erityisesti Kanadassa, ei ole syntynyt samanlaisia kärjistyneitä tai tulehtuneita tilanteita eri etnisten, tai uskonnollisten ryhmien välille, ei edes taloudellisesti vaikeimpina aikoina.

Maahanmuuttopolitiikan prioriteettina tulisikin olla taloudellisten epäkohtien korjaaminen koko väestölle, taustasta riippumatta. Hyvän työllisyystilanteen vallitessa maahanmuutto ei ole ongelma, johon jaksettaisiin paljon kiinnittää huomiota, mutta taloudellisen kriisiretoriikan aikana se on oiva syntipukki hyvinvointivaltion muille ongelmille. Maahanmuutto on yhteiskunnallinen ongelma vain, jos olemme jo luopuneet ajatuksesta, että voimme taata työtä, toimeentuloa ja hyvinvointipalveluita kaikille yhteiskunnan jäsenille, myös heikoimmassa asemassa oleville.

***

Sosialidemokratia on perustaltaan internationalistinen liike. Arvomme koskevat yksilöitä, ihmisiä, joiden arvo on yhtäläinen riippumatta ihonväristä, uskonnosta, sukupuolesta tai synnyinmaasta. Siksi keinotekoinen erottelu kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä istuu arvopohjaamme yhtä huonosti, kuin erottelu miesten ja naisten, tai opettajien ja palomiesten välillä. Politiikkamme lähtökohtana on hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien takaaminen kaikille yhteiskuntamme jäsenille, riippumatta siitä, miten ja koska he yhteiskuntamme jäseniksi ovat tulleet. Tämän tulisi olla myös SDP:n uuden periaateohjelman kirkas ydin.

Kaisa Penny
Kirjoittaja on toiminut pitkään kansainvälisessä sos.dem.-liikkeessä
ja ollut suuren osan aikuisiästään maahanmuuttaja.
Hän toimii useissa tehtävissä SDP:n järjestökentässä.