Niku Hinkka hymyilee, taustalla näkyy ikkunoita ja kasveja.

23.08.2023
Asiantuntijapalsta

Määräävä markkina-asema tappaa lemmikit ja työolot

Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi hinnoitella palvelunsa lähes vapaasti samalla kun keskittyminen laskee alan ansiotasoa, kirjoittaa juristi ja työmarkkina-asiantuntija Niku Hinkka.

Pieneläinhoitoala lipsahti 2021 Suomessa lähes yksin yhden ketjun hallintaan. Kilpailuoikeuden perustavoitteiden perusteella näin ei pitäisi toimivassa yrityskauppojen valvontaympäristössä päästä tapahtumaan. Näin nyt vain kävi. Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) mukaan Suomessa kilpailuoikeudellisen tutkintarajan liikevaihtoraja on kansainvälisesti vertaillen ”omissa sfääreissään”. Hampaaton kilpailuvalvonta on yhteiskunnallinen uhka.

Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi hinnoitella palvelunsa lähes vapaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä useammilla ihmisillä ei ole varaa hoitaa lemmikkejään, jolloin ne kärsivät ja kuolevat. Erityisen traagista edellisestä tekee se, että kulttuurimme muutoksessa lemmikit nousevat yhä useammassa taloudessa perheenjäsenen asemaan. Lemmikkien sairastumisia ja menehtymisiä käydään enenevissä määrin käsittelemässä jopa terapiassa. Eläinfilosofiassa (ja tekoälyn kehittyessä) David Pearcen hedonistinen imperatiivi saa uusia ulottuvuuksia. ”Kaikki tietoisten olentojen kokema kärsimys pitäisi poistaa maailmasta kehittyneiden teknologioiden avulla”.

Ylen kyselyyn ”Onko lemmikkien terveydenhuolto mielestäsi tällä hetkellä liian kallista?” 93,8 prosenttia vastaajasta vastasi kyllä. Vastaajia oli yli 60 000. Siksi poliitikot ehdottavat säännöllisesti, että yhteiskunnan pitäisi alkaa maksamaan eläinlääkärikäyntejä. Lähes monopolisoituneessa markkinassa tuet todennäköisesti valitettavasti valuisivat suoraan hintoihin ja sitä kautta ulkomaisille osakkeenomistajille.

Yksi ylivoimainen työnantaja haittaa myös työmarkkinamekanismeja ja sitä kautta työoloja. Klinikkaeläinhoitajuus on haave- ja intohimoammattien Anne Frank. Tosin ei eläinlääkärienkään tilanne ole heppoinen, vaikka tienaamismahdollisuudet ovatkin palkkatilastoissa kaksin-kolminkertaiset. Myös eläinlääkäriliiton johtajistosta neuvotteluvoiman epätasapainon tilannetta kritisoidaan voimakkaasti.

Eläinrakkautta hyväksikäytetään työmarkkinoilla surutta. Omassakin elinpiirissäni on ollut useita, joita ei työelämämielessä juuri minkään tekeminen tai opetteleminen kiinnosta, mutta eläimille löytyisi rakkautta. Suomessa on esimerkiksi maailman eniten koiria per nuppi ja ainakin x-, y- ja z-sukupolvet on kolmasti upotuskastettu eläinrakkauteen.

Toimihenkilöliitto Erton palkkakyselyn mukaan alan keskittyminen laskee alan ansiotasoa. Tässä on myös esimerkki siitä, mitä tapahtuisi yleisesti, jos työnantajapuoli saisi niskalenkin ay-liikkeestä. Eläintenhoitajilla ei ole työehtosopimusta. Ei sitovaa, eikä sitomatonta. Heille on vain suosituksia palkoiksi ja työehdoiksi.

Ylen tutkittua yrityksen ongelmia henkilöstöstä kerrottiin, että asiakashintoja nostettiin vuodessa 2–4 kertaa nostamatta kertaakaan palkkoja. Esimerkki edustaa paljon julkista keskustelua aiheuttanutta ahneusinflaatiota (greedflation). Häikäilemättömään ahneuteen perustuva riistämisteoria ei isossa mittakaavassa välttämättä pidä paikkaansa. On kuitenkin uskottavaa, että osa yrityksistä käyttää yleistä hintojen nousua ikään kuin savuverhona testatakseen ostokäyttäytymisen kipurajoja.

Pieneläinjätin toimitusjohtaja puolustautui vetoamalla yrityksen ”pyrkivän aina kilpailukykyiseen ja reiluun palkkaukseen.” Monopolia lähentelevässä asemassa kilpailukykyinen palkkaus on mitä ikinä päätetäänkään maksaa, koska kilpailua ei ole. ”Reilukin” se on, koska tarjolla on liian vähän työpaikkoja, joihin vertailla. Suomen taloushistoriasta tiedetään, että vielä 4–6 dominoivaa yritystä on iso riski markkinoiden toimivuudelle, sillä houkutus muun muassa hintakartellille on suuri.

Olemme yhden yrityskaupan päässä vähintään yhtä pahasta tilanteesta ihmisten yksityisessä terveydenhuollossa. Tilanne on irvokkaasti yhteiskunnallisesti sama, kuin luonnossa luontokadon hävittäessä ensin eläimiä ja lopulta ihmisiä. Kilpailun kadotessa ihmisten terveydenhuollossa olisi oikeastaan vielä pahempi tilanne, koska lääkärit ovat karanneet yksityiselle. Kuulin Pirkanmaan julkisen puolen eläinlääkärien rekrytoijilta houkuttelutilanteen olevan suorastaan epätoivoinen. Pörriäisten omistajien ystävät tarjoavat mielellään ratkaisuksi ostojen tukemista yksityisiltä Kela-korvauksilla ja palveluseteleillä.

Lukusuosituksena Mika Kallioisen Kartellien maa – Yritysten yhteistyö teollisessa Suomessa. Katselusuosituksena Kaikenkarvaiset ystäväni (1978–1990), mutta tällä hetkellä vain 2020-luvun uusi tulkinta on Yle Areenassa.

Niku Hinkka
juristi ja työmarkkina-asiantuntija