Kuinka pieni palkka on käytännössä orjuutta?
Työehtosopimukset rajoittavat alipalkkaamista, mutta jos palkalla ei tule toimeen ja inflaatio kurjistuttaa palkansaajia, voidaanko puhua palkkaorjuudesta? kysyy juristi ja työmarkkina-asiantuntija Niku Hinkka.
Pitääkö palkalla tulla toimeen? Perinteisesti orjuutena pidetään väkivallan uhkaan perustuvaa, yksilön laajamittaista riistoa pakottamalla. Valtion ydintehtävä on väkivallan monopolisointi lainsäädännöllä. Monimutkaistuneessa nykymaailmassa on kuitenkin hyvin yleisiä ja monenlaisia väkivallan muotoja perinteisen fyysisen ja seksuaalisen väkivallan rinnalla.
Palkkaorjuus on kauhukuva hallitsemattoman sosioekonomisen väkivallan aiheuttamasta riistosta, jossa henkilön vapautta rajoittaa toimeentuloriippuvuus palkasta, jolla ei tule toimeen. Palkkaorjuus on myös äärimmäinen versio paikallisesta sopimisesta. Hoitajien palkkakiistan perusteella palkkojen osalta työnantajajärjestöjen paikallisen sopimisen päämäärä on näyttänyt olevan estää työntekijöiden auttaminen.
Kun yksi heikko sairaanhoitopiiri yritti neuvotella paikallisesti tarjoten rahaa vahvoille hoitajaliitoille, isot kihot kokosivat rivinsä ja sanoivat torjuvansa paikallisen sopimisen ”estääkseen palkkakilpailun työntekijöistä”. Työmarkkinoiden vapaan liikkuvuuden haittaaminen on yleensä kilpailuoikeudellisesti vakava asia, ja esimerkiksi EU julisti 2021 lopulla alkavansa jahtaamaan palkkakartelleja.
Missä palkkaorjuuden raja kulkee? Suomessa ei ole minimipalkkalakia. Minimipalkkamaissa viljellään hirtehishuumorina slogania: ”Maksaisin sinulle vähemmän, jos vain voisin.” Yleissitovat työehtosopimukset rajoittavat alipalkkaamista ja loppuja työsopimuslaissa suojaa lause ”maksettava työstä tavanomaisena ja kohtuullisena pidettävää palkkaa”. Kauppakeskuksen käytävällä sähkömyyjän kokoaikaisessa provisiomyyntityössä 100 euroa kuukaudessa voi olla tavanomainen palkka, koska myyjälle täysprovision maksaminen on tavanomaista. Vieressä kuluttajia pysäyttelevällä teleoperaattorin myyjällä taas on työehtosopimuksen takaama tuntipalkka.
Köyhäksi määritellään Suomessa alle 60 prosenttia väestön bruttokeskitulosta tienaavia. Tämä on Suomessa suunnilleen 1400 euroa kuukaudessa. Millä summalla sitten Suomessa elää? THL:n mukaan ilman työtä yliyksinkertaistaen miniminettotoimeentulo per henkilö on ollut noin 700 euroa kuukaudessa.
Korkeat hinnat rajoittavat vapautta ja jos euro menettäisi arvonsa ns. hyperinflaatiossa Suomeenkin syntyisi merkittävissä määrin palkkaorjuutta. Tämän vuosituhannen todennäköisesti tähän mennessä merkittävimmän yhteiskuntafilosofisen teoksen Pääoma 2000-luvulla (Thomas Piketty) pääteesejä on, että hintojen nousu hyödyttää omistavaa luokkaa. Hintojen noustessa palkkoja nopeammin palkansaajat taas kurjistuvat.
Pohjaelintasomme on korkea verrattuna maailmalla alle kahdella dollarilla päivässä eläviin. Siksi Suomessa ei mielellään puhuta orjuudesta, vaan työvelvoitteesta, sekä rikosnimikkeinä ihmiskaupasta ja työsyrjinnän kaltaisesta kiskonnasta. Orjuus ei virallisesti ole ollut laillista missään valtiossa 1981 jälkeen. Daeshin (Isis) kalifaatissa 2014–2019 sotavankien ottaminen orjiksi oli sallittua šaria-lain tulkinnalla. Orjuuden ja pakkotyön kielto on muun muassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja EU:n peruskirjassa.
Vertaillen Suomessa ongelmallisena pidetään erityisesti miesten siviilipalvelusjärjestelmää, jonka alin päiväraha on 5,1 euroa. Se on pituudeltaan rangaistuksenomainen armeijan käymiseen miehistötehtävissä verrattuna. Valmiuslaki taas mahdollistaa kriiseissä, kuten hoitajien kohdalla pandemiassa, työvelvoitteen käytön.
2017 Posti näytti huonoa esimerkkiä. Juridisella kikkailulla ja työehtosopimuksen shoppailukuviolla varhaisjakelijoiden palkkoja tiputettiin 1300 euroa kuukaudessa noin 800 €/kk tasolle. Työkuvio pelaa todella huonosti yhteen sosiaaliturvan kanssa ja tempun jälkeen tehtävässä on ollut krooninen pula tekijöistä. Joskus työmarkkinat sentään toimivat. Viimeksi kauppakeskuksen käytävällä näin aiemmin mainittujen myyjien vieressä Postin kojun, jolla etsittiin varhaisjakelijoita.
Totalitaaristen trendien lisääntyessä maailmalla on mielestäni hyvä pohtia myös väkivallan monipuolistumista. Tämä on mielestäni monimutkaistanut myös orjuuden käsitettä. Vapauden suosittu ihanne istuu hyvin tähän ajatukseen. Asioita saa tehdä vapaasti, kunhan ei vahingoita toista.
Niku Hinkka
juristi ja työmarkkina-asiantuntija