Duunarin uudet haalarit
Silpputyö ja itsensätyöllistäjät romuttavat perinteistä käsitystä työstä ja työajoista. Ne haastavat myös ay-liikkeen. Voiko työn muutosta hallita?
Silpputyö ja itsensätyöllistäjät romuttavat perinteistä käsitystä työstä ja työajoista. Ne haastavat myös ay-liikkeen. Voiko työn muutosta hallita?
Työn murrosta on vatvottu pitkään. Muutos on jo nähtävissä, vaikka tälläkin hetkellä niin sanotuissa tyypillisissä työsuhteissa työskentelee 80 prosenttia työntekijöistä ja työn uusissa muodoissa sekä epätyypillisissä työsuhteissa loput 20 prosenttia.
Kun työelämä pirstaloituu, 80- ja 90-luvuilla syntyneet millenniaalit hakevat työltä enemmän merkityksellisyyttä kuin vanhemmat ikäluokat. Näin kirjoittaa toimittaja Ville Blåfield Uusi työ – uudet duunarit, keskusteluja työn muutoksesta -raportissa, jonka Kalevi Sorsa säätiö julkisti helmikuussa.
Palvelualojen ammattiliiton PAMin elinkeinopoliittinen asiantuntija Miia Järvi tunnistaa raportissa paljon palvelusektorin arkea. PAMissa epätyypilliset työsuhteet on tunnustettu strategiaa myöten. Pelkästään osa-aikaisten palkansaajien osuus vuonna 2014 oli vähittäiskaupan piirissä 38,3 prosenttia, majoitus- ja ravitsemisalalla 33,8 prosenttia ja kiinteistöpalvelualalla 21,9 prosenttia.
Miia Järvi ei pelästy muutoksesta eikä hän allekirjoita hokemaa, että muutosta ei voi hallita.
– Kun katsoo ajassa taaksepäin, voi todeta, muutos työelämässä on pysyvää, Järvi sanoo.
Hän uskoo, että muutoksen rakentamisessa on oltava mukana, koska teknologia kehittyy koko ajan.
– Muutosta voi hallita, jos näin halutaan. Muutoksethan eivät vain tapahdu vaan ne tehdään, Järvi sanoo.
Yrityksissä muutokseen voisi ottaa työntekijät mukaan kouluttamalla ja osaamista kehittämällä. Mutta valitettavan usein edetään vaihtamalla vanhat työntekijät uusiin, joilla on jo vaadittu osaaminen. Samalla häviää vuosien aikana hankittu kokemus palvelualalla.
– Oppimista tapahtuu paljon juuri työpaikoilla ja työsuhteissa, kun työ muuttuu.
Kaupan alalla osa-aikatyö on lisääntynyt, vaikka samaan aikaan rekrytoidaan uusia työntekijöitä. Miksi näin tapahtuu, Järvi ei ole tähän löytänyt selkeää perustelua. Edes pitkän työuran tehneet eivät välttämättä saa kokopäivätyötä. Opiskelijalle osa-aikainen ja pätkätyö sopivat. Kaupan alaa ja palvelualoja pidetäänkin läpikulkualana. Miia Järvi ei toivo alalle tätä kehitystä. Entä jos asiakkaat haluavatkin parempaa palvelua, eivät pelkästään itsepalvelukassoja.
– Palveluissakin voi tapahtua polarisoituminen. Niille, joilla on varaa, palvelua järjestyy. Muille ei, Järvi miettii.
PITÄISIKÖ TYÖROBOTTEJA VEROTTAA?
Työelämäkeskustelu vilisee käsitteitä: keikka- ja vuokratyö, kevytyrittäjät, itsensätyöllistäjät, alustatalous ja startupit. Työn murroksessa on kyse enemmästä kuin vain toimeentulosta. Muutos kietoutuu myös hyvinvointivaltion veropohjaan ja eläkejärjestelmiin.
Kun digitalisaatio, robotisaatio ja tekoäly muuttavat ammattikuvat ja työsuhteet, kaikille ei riitä töitä. Ville Blåfieldin raportissa viitataan myös perustuloon.
– Perustulo heitetään usein helppona ratkaisuna, mutta kuka sen maksaa, jos työtä on yhä harvemmilla, Miia Järvi kysyy.
Microsoftin pääjohtaja Bill Gates on esittänyt, että robotit laitettaisiin verolle ja tuloilla rahoitettaisiin työvoimavaltaisten alojen kuten hoitoalan koulutusta. Miia Järvi ei pidä ajatusta huonona.
Myös ammattiyhdistysaktiivi Petri Ijäs epäilee, että työssä käyvät olisivat halukkaita maksamaan perustuloa, jos työtä vailla olevien joukko kasvaa. Ijäs on ammatiltaan työkaluvalmistaja, mutta tällä hetkellä työtön työnhakija. Hän on kehitellyt työvoimahallinnon edellyttämää ”omaa yksilöllistä osaamisprofiiliaan” vuoden verran, jotta paikka työmarkkinoilta jälleen löytyisi. Uutta yrittäjyyttä ja itsensätyöllistäjyyttä on tarjolla.
Ijäs on laskenut, että yrittäjyys vaikuttaa suoraan toimeentuloon. Jos saat vuokratukea vaikkapa viisikymmentä euroa, se poistuu välittömästi. Erityisesti pääkaupunkiseudun kovilla vuokramarkkinoilla jokaisella eurolla on merkitystä.
– Jos saat useita tukimuotoja, tulee niiden kanssa aikamoinen rumba, jos olet työtön ja ryhdyt yrittäjäksi, Ijäs sanoo.
Petri Ijäs on raportin tekijän kanssa samaa mieltä, että työlainsäädäntö ei ole ajan tasalla kaikissa suhteissa. Työvoimapalvelutkaan eivät vastaa tätä hetkeä, jos mukaan ei lasketa virtuaalista työvoimatoimistoa, josta tsemppiä ei tule eikä siellä tapaa ketään kasvoista kasvoihin.
Ijäs on työttömyysvuoden aikana kutsuttu kerran työvoimahallinnon tilaisuuteen eli niin kutsuttuun kolmen kuukauden sisällä järjestettyyn ensimmäiseen kontaktiin. Paikalla oli sata viisikymmentä muutakin työtöntä työnhakijaa. Siellä tsempattiin ja neuvottiin tekemään hakemuksia netissä.
– Ainoa keino saada töitä on tuntea ihmisiä tai mennä yrityksiin ja tarjota osaamistaan tai hakea vuokrafirman kautta metallialan töitä, Ijäs sanoo.
Ennen valmistuttiin metallimieheksi ja jäätiin metallimiehenä eläkkeelle, jollei lama iskenyt pahasti. Tulevaisuudessa silpputyö voi olla monen todellisuutta. Kun toimeentulo koostuu useista eri työlähteistä, joutuu töitä saadakseen markkinoimaan itseään tämän tästä. Toisille se onnistuu luontevammin kuin toisille.
Silpputöissä Ijäs ei näe sinänsä kovin paljon uutta. Maaseudulla sellaista on ollut aina. Kesällä tehtiin metsä- tai maataloustöitä ja talvella muita hommia.
– Vaihtuvat työtehtävät ovat nyt saapuneet kaupunkeihin, Ijäs naurahtaa.
MITEN TULEVAISUUDEN DUUNARI MÄÄRITELLÄÄN?
Työn murros on haaste myös ammattiyhdistysliikkeelle. Olipa työ vakiintunutta tai silppua, työntekijä kaipaa turvaa. Miia Järvi pohtii palvelualan uutta yrittäjyyttä.
– Tunteeko ruokalähetti olevansa itsensätyöllistäjä tai yrittäjä, jos hänellä on sama uniformu ja sama vuorotyö, vain työantajan velvoitteet on ulkoistettu hänelle itselleen?
Miia Järven mukaan ammattiliitot ovat avainasemassa turvasta keskusteltaessa.
– Tähän tilanteeseen on tultu talouden ehdoilla ja yhteiskunnalta on odotettu lähinnä sopeutumista. Muutosten keskellä tarvitaan toimijoiden yhteinen visio työelämän tulevaisuudesta, Järvi sanoo.
Petri Ijäs miettii, pitäisikö ammattiyhdistysliikkeen politisoitua vaikuttamaan voimakkaammin lainsäädäntöön. Uusissa työn muodoissa tarvitaan myös turvaa. Kuka tarjoaa lakipalvelut ja työttömyysturvan itsensätyöllistäjälle? Ijäs miettii, muuttuvatko liitot vakuutusmyyjiksi tai lomatoiminnan pyörittäjiksi. Tai onko liitoilla ylipäänsä tarjottavaa uuden työn tekijöille.
– Jos uusissa töissä olevien määrä kasvaa, missä vaiheessa tulee vastaan ammattiliittojen kipupiste?
Haluaako ammattiyhdistysliikkeen enemmistö, että uusien töiden tekijöiden asioita edes hoidetaan, jos se tarkoittaa työlainsäädännön höllentämistä ja työajan pidennystä.
– Ammattiyhdistysliike ei kestä montaa kikyä, Petri Ijäs sanoo.
Teksti: Merja Leskinen
Kuva: Istockphoto
Eihän meidän sosiaaliturvajärjestelmä tai työttömyysturvajärjestelmä ole tällä vuosituhannella. Isot rakenteet on tehty ajatellen palkkatyötä seitsemästä kolmeen tai kahdeksasta neljään. Työttömyys- ja sosiaaliturvaviidakko on käsittämätön tilkkutäkki, jota on 40-luvulta asti rakennettu ja tilkitty.
Työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Tuija Oivo
Eihän se jumalauta voi olla niin, että osa jengistä on sosiaaliturvan ulkopuolella vain siksi, että heidän työnsä muoto ei vastaa jotain perinnettä.
Itsensätyöllistäjien tutkija Laura Haapala
Poliitikot tulevat Slushiin spedeilemään Team Finland -hupparit päällä kun ne uskoo, että sieltä voisi löytyä pelastus Suomen taloudelle. No voi löytyä osittain taloudelle, mutta ei työllisyydelle.
Sarjayrittäjä Sami Kuusela