Ajatuspajat edistävät tutkitun tiedon päätymistä osaksi päätöksentekoa

Poliittiset päättäjät tarvitsevat tutkittua tietoa päätöksenteon eri vaiheissa. Aluksi sitä tarvitaan, jotta ylipäätään voidaan määrittää ongelma, johon pitää puuttua. Sääntelyvaiheessa yksityiskohtainen tutkittu tieto auttaa löytämään oikeat toimet toivottuun lopputulokseen pääsemiseksi. Tutkittua tietoa tarvitaan myös, jotta päättäjät ymmärtäisivät, miten eri politiikkatoimet vaikuttavat kansalaisiin.  

Periaatteessa helppoa, mutta käytännössä asetelma on paljon monimutkaisempi. Akateeminen tutkimus esimerkiksi harvoin tuottaa suoraan tietoa, joka sellaisenaan palvelisi päättäjiä. Lisäksi tutkimukset pystyvät vain tiettyyn rajaan asti tuottamaan varmaa tietoa.

– Päätöksentekijä joutuu usein toimimaan tilanteissa, joissa absoluuttista totuutta ei ole, soveltamaan tietoa ja käyttämään poliittista harkintaa, poliittisten ajatushautomoiden järjestämää Kelpaako tutkimustieto poliitikoille -keskustelua moderoinut Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti ja yliopistotutkija Jenni Karimäki totesi. Tilaisuus oli osa Hyvin sanottu -keskustelufestivaalia.

Nopeatempoisessa ja tiedontäyttämässä maailmassa päättäjillä puolestaan on vain rajallinen määrä aikaa tutustua tutkimuksiin ja selvityksiin. Esimerkiksi kuntapäättäjät osallistuvat päätöksentekoon oman työnsä ohessa.

– Kun sitten saa paksun nivaskan tietoa käsiinsä, siitä ehtii ehkä katsoa vain jotain pikkujuttuja, Tankesmedian Agendan toiminnanjohtaja Ted Urho sanoi.

Ajatuspaja Alkion tutkimuspäällikkö Pauliina Maukonen peräänkuulutti päättäjiltä lähdekriittisyyttä. Kuntapolitiikassa mukana oleva Maukonen kertoi välillä joutuvansa itse selvittämään tutkijoiden ja instituutioiden aikaisempia tutkimuksia ja historiaa voidakseen olla varma tutkitun tiedon luonteesta.

Erilaiset tutkimukset täydentävät toisiaan

Tutkittu tieto ei synny tyhjiössä ja jo tutkimuskysymysten asettelu ohjaa tutkimusta. Myös se, kuka käyttää tieteen ääntä ja valitaan esimerkiksi tiedepaneelin puheenjohtajaksi, on arvovalinta.

– Mikään tiede ei ole täysin objektiivista. Yksi taho korostaa yhdenlaisia tietoja ja unohtaa toiset, toinen katsoo asiaa toisesta vinkkelistä. Siksi on hyvä, että on erilaisia tutkimuksia. Kun niitä lukee läpi, voi saada kokonaisuudesta jonkinlaisen käsityksen ja päästä lähemmäksi totuutta, Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos sanoi.

Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér kertoi, miten päättäjien tulisi osata yhdistää eri lähteistä saatua tietoa päätöksenteon prosesseihin. Koska tietoa kuitenkin on valtavasti, poliittisten ajatuspajojen tarkoitus on tehdä tietoa relevantimmaksi päättäjille.

Toisinaan ajatuspajojen tutkimuksia kuitenkin vähätöidään pajojen poliittisten kytkösten takia.

–Meillä ei olisi uskottavuutta, jos tutkimustemme tai selvitystemme lopputulokset olisivat jotenkin poliittisia. Mutta poliittisuus näkyy aihevalinnoissa mitä tutkitaan, Ajatuspaja Toivon toiminnanjohtaja Sini Ruohonen totesi.

Finér muistutti, miten esimerkiksi Kalevi Sorsa -säätiön tutkijat ovat sitoutuneet tieteen eettisiin pelisääntöihin, ja säätiön julkaisemat tutkimustekstit ovat aina tutkijoiden omia näkemyksiä.   

Etujärjestöillä on iso valta päätöksenteossa

Myös etujärjestöt tyrkyttävät mielipiteitään päättäjille, ja ne käyttävätkin isoa valtaa poliittisessa päätöksenteossa. 

Sini Ruohonen toivoo, että lobbausjärjestöissä yhä enemmän käytettäisiin tutkimustietoa selvitysten ja avausten perusteena.

– En sano, etteikö niin tehtäisi jo nyt, mutta se on järjettömän paljon valtaa käyttävä ja paljon hyödynnetty koneisto puolueissa. Kun julkisessa keskustelussa hahmotetaan päätöksentekoprosessia, usein jää huomiotta, mistä ne syötteet poliittisiin ohjelmiin tai avauksiin alun alkaen tulevat. 

Ajatuspaja Vision pääsihteeri Katja Alvoittu oli edellisessä työssään vastuussa edustamansa puolueen valmistautumisesta viimeistä edeltäneisiin hallitusneuvotteluihin.  Hän tapasi kolmen kuukauden aikana 80 järjestön edustajat työmarkkinaosapuolista kolmanteen sektoriin. 

– Tiedon määrä oli valtava. Tieteelliselle tiedolle en valmisteluprosessissa kuitenkaan altistunut muuten kuin pyytäessäni tutkijoita esittelemään meille tuloksiaan. Eli sinut kutsutaan kaikkiin tilaisuuksiin lobattavaksi, mutta tieteellinen tieto sinun pitää itse hankkia tykösi. Tämä epäsuhta on valtava.

Ruohonen pohtikin, kenen tehtävä olisi varmistaa, että tutkittu tieto menisi oikeassa kohtaa oikeaan paikkaan.

– Vaikka yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävä on osa tutkijoiden työtä, ei tutkijoilta vaadita poliittisen päätöksenteon prosessien seuraamista ja omien tutkimusten kauppaamista.

Politiikka ei ole arvovapaata

Poliittisia päätöksiä ei kuitenkaan voi tehdä pelkän tutkitun tiedon perusteella, vaan päätöksenteko on prosessi, joka muovautuu tutkitun tiedon, arvojen sekä elämänkokemuksen kautta.

– Samoilla tutkimustuloksilla voi perustella hyvinkin erilaista politiikkaa, koska politiikassa on usein kyse kokonaan uusista asioista, joihin ei oikeastaan ole vielä kovin hyvää tutkimustietoa, Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja Jukka Pietiläinen totesi.

Erityisesti sosiaaliturvaan liittyvät argumentit ovat usein ideologisesti hyvin värittyneitä. Pietiläinen kertoi, miten esimerkiksi perustulosta ja sen vaikutuksista ei kenelläkään ole vielä selvää kuvaa.

– Jotain hyviä arvauksia voidaan tietysti tehdä, mutta lyhyellä aikavälillä vaikutukset voivat olla erilaiset kuin pidemmällä aikavälillä, ja kokeiluilla ei välttämättä saada todellista tietoa vaikutuksista.

Katja Alvoittu totesi, miten esimerkiksi ilmastopolitiikassa arvovalinta on se, mitä ajattelemme nykyisistä ja tulevista sukupolvista.

– Tiede puolestaan kertoo, miten oma tavoite saavutetaan ja mitkä ovat kustannustehokkaat tavat päästä siihen.