Feminismiä talouteen!
Tutkijatohtori Anna Elomäki kirjoitti Kalevi Sorsa -säätiölle feministisen talouspolitiikan pamfletin. Nykyhallitus taannuttaa tasa-arvoa, mutta Elomäki hahmottelee tulevaa, Inari Juntumaa kirjoittaa Näkökulmassaan.
Tutkijatohtori Anna Elomäki kirjoitti Kalevi Sorsa -säätiölle feministisen talouspolitiikan pamfletin. Nykyhallitus taannuttaa tasa-arvoa, mutta Elomäki hahmottelee tulevaa, Inari Juntumaa kirjoittaa Näkökulmassaan.
Feministisen talouspolitiikan lähtökohtia ovat ihmisten ja ympäristön hyvinvointi sekä sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Feministisen talouspolitiikan näkökulmasta talous on väline edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia sekä vastata ihmisten hoivatarpeeseen.
Feministinen talouspolitiikka kyseenalaistaa jopa sen, mitä on talous. Palkaton hoivatyö jää kansantalouden tilinpidossa näkymättömäksi, vaikka se on talouden uusintamiselle välttämätön. Se ei myöskään ole ilmaista, vaan aiheuttaa kustannuksia sitä tarjoaville yksilöille ja kotitalouksille.
Hoivatyön näkeminen osana talouden kokonaisuutta on keskeistä. Monet feministiset taloustieteilijät ovatkin korostaneet, ettei taloudellisessa toiminnassa ole kyse hyödyn tavoittelusta, kilpailusta tai niukkuuden jakamisesta. Päinvastoin: kyse on elämän perusedellytysten turvaamisesta.
Vaikka feministinen talouspolitiikka kyseenalaistaa monin tavoin päätöksenteon taustalla olevan ajattelun, eivät nämä ole pelkästään vastakkaisia. Esimerkiksi hoivaan investoiminen on myös vallitsevan ajattelun näkökulmasta järkevää esimerkiksi siksi, että on terveitä työntekijöitä, jotka kykenevät olemaan innovatiivisia ja ahkeria.
Pamfletin kirjoittaja Anna Elomäki on tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän tutkii sitä, miten talouden arvot, talouspuhe ja toimintatavat ovat alkaneet määrittää tasa-arvopolitiikkaa. Pamfletti esittelee feministisen talouspolitiikan lähtökohdat ja tutkimuskirjallisuuteen nojaten seitsemän askelmerkkiä tulevaan.
Tyyliltään pamfletti on vakavasti otettavaksi tarkoitettu. Lopussa on usean sivun lähdeluettelo ja yhteiskuntatieteelliset käsitteet vilisevät sivuilla. Tekstin painavuuden lisäksi Elomäki viittaa jatkuvasti yhteiskunnassa käytävään keskusteluun ja pitää siten tekstin ilmavana ja konkreettisena.
TALOUDEN ARVOT JA SUKUPUOLI
Taloutta käsitellään ja taloudesta puhutaan ikään kuin se olisi neutraalia ja myös sukupuolineutraalia. Todellisuudessa talouspolitiikalla ja esimerkiksi leikkauspolitiikalla on varsin dramaattisia sukupuolivaikutuksia.
Talouspolitiikka saattaa esimerkiksi vaikuttaa naisten ja miesten käytössä oleviin tuloihin eri tavoin, lisätä tai vähentää palkattoman hoivan tarvetta tai kaventaa tai lisätä naisten keskinäisiä eroja globaalilla tasolla. Toisaalta esimerkiksi naisten ja miesten erot esimerkiksi työllisyydessä, palkoissa ja koulutuksessa typistetään usein yksilöiden valinnoiksi ja eroiksi kyvykkyydessä, Elomäki havainnollistaa.
Feministinen talouspolitiikka kiinnittää yksilöiden valintojen sijaan huomion rakenteisiin ja valtaan. Ne ohjaavat yksilöiden valintoja.
Nykyisen hallituksen leikkaukset kohdistuvat naisiin ja vähemmistöihin, ne lisäävät yksityisten hoivavastuuta ja tekevät työelämästä epävarmempaa. Tätä kehystää Elomäen tieto siitä, että sukupuoli vaikuttaa päättäjien näkemyksiin. Miehet ovat naisia kriittisempiä ympäristönsuojelua kohtaan, kun taas naiset kannattavat vahvempaa työsuojelulainsäädäntöä.
Talouspuheen läpitunkevuudesta Elomäki nostaa esimerkiksi muun muassa sen, että perhevapaista ja varhaiskasvatusmaksuista on alettu puhua työnteon taloudellisten kannustimien näkökulmista.
On toki paikallaan kysyä, miksi maassa on nyt epäfeminististä talouspolitiikkaa toteuttava hallitus, joka näyttää istuvan täyden kauden.
Lisäksi on paikallaan kysyä, mitä tästä opimme. Tähän pamfletti vastaa.
ASKELMERKIT
Kuten Kalevi Sorsa -säätiön puolesta pamfletin julkaisutilaisuuden avannut Antti Alaja totesi, katse on nyt tulevassa hallituskaudessa. Ensimmäinen Elomäen ehdotus on yksinkertaisesti talouspolitiikan tavoitteiden ja mittarein ajattelu uusiksi: on tavoiteltava ihmisten ja ympäristön hyvinvointia ja kestävyyttä. Välittävässä taloudessa tunnistetaan ihmisten tarve hoivaan. Kestävyysvajeen sijaan talouden keskiössä tulee olla hoivavaje. Siksi myös palkaton työ tulee laskea osaksi taloutta ja julkisten palvelujen ja turvaverkkojen on oltava kunnossa.
Neljäntenä askelmerkkinä Elomäki ehdottaa tasa-arvon edistämistä verotuksen avulla. Niin kauan kuin naisten ja miesten palkkojen ja varallisuuden välillä on sukupuolen mukaisia eroja, on progressiivisella verotuksella sukupuolten taloudellista tasa-arvoa edistävä vaikutus, hän kuvaa. Lisäksi esimerkiksi pääomatulojen verotus on naisilla keskimäärin kireämpää kuin miehillä, koska miehillä verovapaiden osinkotulojen osuus pääomatuloista on suurempi kuin naisilla. Feministinen talouspolitiikka korostaa laajan veropohjan tärkeyttä ja tiukkaa linjaa veropakoiluun – myös siksi, että verotus on keskeinen keino saavuttaa hoivaa koskevat tavoitteet.
Kun kilpailukyky määrittää keskustelua, naisvaltaisten alojen palkankorotusvaatimukset näyttävät epätodennäköisiltä. Elomäki ehdottaakin, että naisten työn aliarvostukseen on kerta kaikkiaan puututtava. Myös budjetointi on toteutettava tiedostaen sekä arvioiden sen sukupuolivaikutukset.
Elomäen seitsemäs ehdotus ei ole sen vähäisempi kuin sukupuolinäkökulman ja globaalin solidaarisuuden sisällyttäminen kauppapolitiikkaan. Sillä kilpailu tai edes rahataloudellisen hyödyn maksimoimiseksi käytävä kauppa, joka niin ikään vaikuttaa naisiin ja miehiin eri tavoin, ovat vähemmän tärkeitä kuin hoiva, hyvinvointi ja elämän perusedellytysten turvaaminen.
Inari Juntumaa
TSL:n koulutuspäällikkö
Lue lisää: