Transihmisten ääni ei kuulu yhteiskunnassa

Suomen yli sadassa itsenäisyyden vuodessa homous ja transsukupuolisuus on poistettu tautiluokituksesta ja sukupuolenkorjausprosessi on tullut lailliseksi. Trans ry:n varapuheenjohtajan Julia Peltosen mukaan transihmiset eivät silti ole yhdenvertaisia muiden suomalaisten kanssa.

– Ei missään tapauksessa. Emme ole yhdenvertaisia laissa, mutta emme myöskään asenne- ja kohtelutasolla, Peltonen sanoo.

Suomi on ainoa pohjoismaa, joka vaatii sukupuoltaan korjaavalta sterilisaatiota. Nykyinen translaki edellyttää sukupuolenkorjausprosessiin ryhtyvältä myös täysi-ikäisyyttä, lääketieteellisiä tutkimuksia ja elämistä vastakkaisen sukupuolen sukupuoliroolissa. Lisäksi transihmisten vanhemmuusmerkinnät eivät perustu samoihin kriteereihin kuin muilla suomalaisilla.

– Kun cissukupuolisten naisten, eli syntymässä naiseksi määriteltyjen naisten, muodostama naispari hankkii lapsen, lapselle kirjataan kaksi äitiä. Mutta jos transnainen hankkii lapsen, hänet kirjataan isäksi, ja samalla tavoin lapsen hankkiva transmies äidiksi. Tätä ei pysty muuttamaan jälkikäteen.

Kun transihmisiä koskevat asiat sanellaan ulkopuolelta, alennetaan heidät Peltosen mukaan toisen luokan kansalaisiksi. Koronaepidemia on huonontanut tilannetta entisestään hidastamalla diagnoosien ja hoitojen saamista.

Vihapuhetta ja väkivaltaa

Korjaamista on Julia Peltosen mukaan myös yhteiskunnassa vallalla olevissa asenteissa. Transihmisiin kohdistuu vihapuhetta ja syrjintää työhönotossa. Myös kaduilla huutelu ja väkivallan uhka ovat Peltosen mukaan päivittäisiä ilmiöitä.

– Äänemme ei kuulu julkisuudessa, vaan meitä saa kohdella loukkaavasti ja halveksuvasti ilman, että juuri ketään kiinnostaisi. Jos joku huomauttaa asiasta, sitä käsitellään lehdissä somekohuna, mielensäpahoittamisena ja muilla vähättelevillä termeillä sen sijaan että ymmärrettäisiin, että kyseessä on asia, joka koskee meidän päivittäistä elämäämme.

Itsenäisyyspäivän juhlinta herättää transyhteisössä ristiriitaisia tunteita ja näkemyseroja. Peltosen mukaan osa on ylpeitä suomalaisuudestaan ja siitä, että sukupuolivähemmistöjen asema on Suomessa moneen muuhun maahan verrattuna hyvä. Osa taas ajattelee, ettei huonoa kohtelua ole syytä hyväksyä vain siksi, että muualla asiat ovat vielä huonommin.

– Moni kokee oudoksi itsenäisyyspäivän ajatuksen siitä, että ollaan kaikki samassa veneessä, tämä on yhteinen projekti ja tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat Suomessa saavutuksia. Henkilökohtaisesti en juuri juhli itsenäisyyspäivää, enkä koe sitä omaksi, Peltonen sanoo.

Tekoja, ei juhlapuheita

Peltosen mukaan itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin on vaikea samaistua, sillä ensimmäinen ja ainoa Linnan juhliin kutsuttu sukupuolivähemmistön edustaja on Setan entinen puheenjohtaja Viima Lampinen. Juhlintatapaa tärkeämpää on Peltosen mukaan kuitenkin se, mitä Suomi tekee vuoden 364 muuna päivänä.

– Vieraannuttavaa on se, että yhdenvertaisuudesta pidetään juhlapuheita, mutta sitten ei käytännössä ajeta sitä. Silloin puheet eivät peilaa todellisuutta, vaan utopistista näkemystä siitä.

Transihmisten omia merkkipäiviä ovat 31. maaliskuuta vietettävä International Transgender Day of Visibility eli kansainvälinen transnäkyvyyden päivä, sekä 20. marraskuuta oleva transihmisten muistopäivä. Myös Pride-viikolla on transyhteisössä tärkeä asema.

– Monelle se on ensimmäinen paikka, jossa voi turvallisesti olla oma itsensä. Esimerkiksi itsenäisyyspäivää ei yleensä vietetä oman yhteisön kanssa, vaan ympärillä on enemmistön edustajia.