Työelämän teemat tutuksi

Hyvät verkostot ja kokemus vertaisuudesta toisten kanssa ovat osa sosiaalista pääomaa, jonka avulla yksilöt luovivat eteenpäin yhteiskunnassa. Sen hankkiminen ja ylläpitäminen vaatii paitsi vaivannäköä myös aikaa ja verkostoja, hankepäällikkö Hanna Takolander kirjoittaa.

Alma kurkkii junan ikkunasta hermostuneena. Kylällä oli neuvottu hyppäämään junasta vasta sitten, kun iso valkea kirkko näkyisi ikkunasta. Eikö olla jo perillä? Kaupungissa asuva sukulaistyttö oli luvannut esitellä Alman tuttavaperheelle, joka etsi kotiapulaista. Nyt se kirkko näkyy! Alma hyppää liikkuvasta junasta alas ratapihalle, reilusti ennen Helsingin rautatieasemaa.

Tarina ystäväni isoäidin saapumisesta nuorena tyttönä maalta kaupunkiin töihin on tositarina vuosikymmenien takaa. Reippaalle tytölle löytyi Helsingissä suhteilla töitä piikana, ja serkkutyttö osasi neuvoa tuoretta tulokasta muissakin kaupunkilaiselämän tavoissa ja käytänteissä. Vertaistukea parhaimmillaan!

Hyvät verkostot ja kokemus vertaisuudesta toisten kanssa ovat osa sosiaalista pääomaa, jonka avulla yksilöt luovivat eteenpäin yhteiskunnassa. Sosiaalinen pääoma sosiologisena käsitteenä kytkeytyy nimenomaan sosiaalisiin suhteisiin ja yksilön jäsenyyteen yhteisöissä, verkostoissa ja sisäpiireissä. Sosiaalinen pääoma ei kuitenkaan ole mikään luonnollinen, sinällään periytyvä resurssi. Sen hankkiminen ja ylläpitäminen vaatii paitsi vaivannäköä myös aikaa ja verkostoja.

Kautta aikojen ovat erilaiset sosiaaliset, poliittiset, ympäristölliset ja taloudelliset syyt saaneet tai pakottaneet ihmisiä lähtemään omilta synnyinsijoiltaan ja muuttamaan – niin maalta kaupunkiin kuin maasta toiseen. Saavuttuaan uuteen ympäristöön ja yhteisöön tulija joutuu puntaroimaan, kuinka sujuvimmin ja parhaalla mahdollisella menestyksellä selvitä tilanteen haasteista ja rakentaa elämäänsä mahdollisimman mielekkäästi. Uudessa maassa kaikki on uutta ja vierasta. Tavat ja käytännöt ovat ehkä kokonaan erilaisia kuin entisessä kotimaassa, ja ennen kaikkea sosiaaliset verkostot ovat ehkä olemattomat tai vähintäänkin minimaaliset.

Viisikymmentä vuotta Alman saapumisesta Helsinkiin saapuu Salma. Hänkään ei ole vielä kahtakymmentä täyttänyt, ja paikalliset tavat ja käytännöt ovat hänelle yhtä vieraita kuin Almalle junasta pois hyppäämisen käytänteet aikoinaan. Salma ei kuitenkaan puhu sen enempää suomea kuin savvookaan, ja maahan aiemmin saapuneet maanmiehetkin ovat ehkä jo muodostaneet oman sisäänpäin kääntyneen pienen yhteisönsä. He eivät ehkä myöskään osaa neuvoa nuorta tyttöä eteenpäin sen enempää ammattiopintoihin kuin työpaikkaankaan.

Monen maahanmuuttajan verkostot ovat joko jääneet kotimaahan tai ne ovat siroteltuna ympäri maailmaa. Salman tapauksessa kävi juuri näin. Olosuhteista johtuen ja erilaisten tapahtumien seurauksena Salma ei vielä vuosienkaan jälkeen ollut saanut kunnollista ohjausta opintojen pariin saati yhteyttä työelämään. Saattoipa käydä niinkin, että kotoutumiskoulutuskin jäi kesken, vaikkapa perheenlisäyksen vuoksi, eikä kotoa oikein päässytkään enää etsimään uusia mahdollisuuksia. Mutta mitäpä, jos Salma kohtaisi kaltaisensa nuoren maahanmuuttajanaisen, joka työssäkäyvänä voisi nyt kertoa hänelle suomalaisesta työelämästä, ammateista, ja koulutukseen hakemisesta? Jos Alman serkkutytön tapaan tällainen vertaisohjaaja voisi samalla petrata Salman suomenkieltä ja viedä hänet jopa työpaikalleen tutustumaan?

Juuri tällaista toimintamallia rakennetaan parhaillaan TSL:n tuoreessa Ote työhön -hankkeessa. Koulutamme työelämässä jo mukana olevia maahanmuuttajia vertaisohjaajiksi maahanmuuttajista koostuville ryhmille, joissa käsitellään näitä työelämän teemoja. Lopuksi tutustutaan työpaikkoihin ja suunnitellaan yhdessä työnhakua.

Tällaisella työelämäohjaajien toimintamallilla pyritään parantamaan pitkään poissa työelämässä olleiden maahanmuuttajien työllistymisvalmiuksia. Uutuusarvona hankkeessa on työelämäohjaajien toimintamallin lisäksi se, että siinä koulutettavat työelämäohjaajat ovat itse myös ammattiyhdistysten jäseniä. JHL:n yhdistyksiä onkin ollut mukana hankkeessa jo suunnitteluvaiheessa. Lisäarvoa tuo myös laaja asiantuntijayhteistyö kaikkien eri hanketoimijoiden kesken, sillä mukana on organisaatioita aikuiskoulutusorganisaatioista maahanmuuttajajärjestöihin ja työllisyyspalveluihin.

Maahanmuuttajien saaminen mukaan työmarkkinoille on tietenkin tärkeä tavoite monesta eri syystä, eikä vähiten siksi, että työmarkkinaintegraatio, työllistyminen, on olennainen osa sopeutumista ja kotoutumista, ja useimmiten keskeinen osa yksilön identiteettiä. Osallistuminen työmarkkinoille tutkitusti edistää maahanmuuttajien sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntajärjestelmään. Työ on keskeinen tekijä uuteen maahan asettautumisessa, eikä vähiten sen vuoksi, että työmarkkinat suovat ihmisille mahdollisuuden elintasoon ja sosiaaliseen statukseen sekä mahdollisuuden likimain täyteen osallisuuteen yhteiskunnassa.

Viime aikoina integraation käsitteen määritelmissä on korostettu erityisesti osallistumista sekä osaksi tulemisen kokemusta. Maahanmuuttajan sosiaalinen osallisuus uudessa kotiyhteiskunnassa yhdistetään usein ensisijaisesti työmarkkinaintegraatioon ja vasta sen jälkeen muihin sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen osallisuuden muotoihin.

Joissakin viimeaikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin nostettu esille se huomio, että työpaikka voi olla tärkeä foorumi maahanmuuttajien sosiaaliselle integraatiolle, kunhan samalla syntyy kunnollisia sosiaalisia siteitä maahanmuuttajien ja alkuperäisten paikallisten työntekijöiden välille. Ote työhön -hankkeessa kehitettävä vertaisohjaukseen ja mentorointiin perustuva toimintamalli tarjoaa toivottavasti vastauksen myös siihen, ettei pelkkä työ itsessään toimisikaan maahanmuuttajan sosiaalisen integraation avaintekijänä. Vertaisohjaajat voivat työelämäohjaajina ja mentoreina osaltaan vaikuttaa siihen, että maahanmuuttaja otetaan vastaan työyhteisössä yhdenvertaisena työkaverina, ja hänelle tarjoutuu mahdollisuus alkaa rakentaa sosiaalisia suhteita työpaikalla. Hanke tarjoaa myös työpaikolla koulutusta maahanmuuttajan tukemisesta, kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta ja suomen kielen oppimisen tukemisesta.

Kuvitellaanpa, että Salma osallistuisi Ote työhön -hankkeen vertaisryhmiin ja löytäisi sitä kautta koulutuspolkunsa ja tien ammattiin. Hankkeessa mukana olevien työnantajakumppanien kautta hänelle voisi järjestyä harjoittelu- ja myöhemmin työpaikka vaikkapa kiinteistöpalvelujen tehtävissä. Ehkäpä eräänä päivänä hän työskentelisi siinä palvelutalossa, jossa nyt jo iäkäs Alma viettää vanhuudenpäiviään. Almalla on huoneessaan maailman kartta, johon hän merkitsee palvelutalossa kohtaamiensa työntekijöiden alkuperämaat. Alman ja Salman kohtaamisen jälkeen kartassa olisi taas yksi nuppineula lisää.

Hanna Takolander
Ote työhön -hankepäällikkö, TSL
Kuva: Jarkko Räsänen

Lue lisää: 

Ote työhön -hankkeen nettisivut

Hankkeen facebook-sivut